Kuinka minusta tuli vaikuttaja -podcast

Jakso: Nuorisotyö – Anniina Korpi
Tuottaja: Porin kaupunginkirjasto

[vauhdikasta musiikkia, vaimenee taustalle]

Marko Kankaanpää: Tervetuloa seuraamaan Porin kaupunginkirjaston Kuinka minusta tuli vaikuttaja -podcastia. Podcastissa haastatellaan Satakunnan alueella toimivia tai Satakunnan seudulta kotoisin olevia vaikuttajia yhteiskunnan eri osa-alueilta. Tänään haastattelijoina toimivat Tiina Tommila ja minä, Marko Kankaanpää. Ja olemme saaneet tänne ihastuttavan vieraan, Anniina Korpi on saapunut luoksemme. Tänään keskustelemme nuorten hyvinvoinnista nuorisotyön näkökulmasta. [musiikki vaimenee] Haluaisitko Anniina ihan aluksi kertoa, että mitä on verkkonuorisotyö?

Anniina Korpi: Joo. Ensinnäkin kiitos, että sain tulla tähän vieraaksi. Tämä kuulosti kivalta projektilta. Ja tosiaankin olen titteliltä verkkonuorisotyöntekijä. Toki tätä titteliä on vähän muovattu pikkuisen uudempaankin versioon, esimerkiksi diginuorisotyöntekijä tai muita tämmöisiä. Että ei ole vaan pelkästään verkkonuorisotyö, vaan on myöskin muitakin tämmöisiä, mitkä yhdistää digitaalisuutta ja nuorisotyötä. Ja käytännössä se tiivistetysti voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että minä juttelen nuorten kanssa somessa ja digipelien kautta. Heidän kanssa pelaan ja juttelen siinä sitten niitä samoja juttuja, mitä ihan jossakin nuorisotilallakin voisi nuorten kanssa jutella, mutta että se vaan tapahtuu enemmänkin digitaalisesti.

Tiina Tommila: No mitenkä sitten, oliko nuorisotyö semmoinen luonnollinen alavalinta ja heti aina mielessä ollut vai tuliko se jotenkin vähän sillain vaivihkaa tässä vuosien varrella? Ja sitten verkkoversio vielä siitä, niin onko se semmoinen ylimääräinen, mikä on tullut jotenkin vielä enemmän tässä ajan mittaan vai onko aina ollut tiedossa uravalinta?

Anniina: No mun urapolku meni sillä tavalla, että mä halusin jotakin taidealaa, mutta kovasti mulle todettiin, että siitä ei muuten sitten rahaa saa, että turha kuvitella. Ja sitten mä rupesin miettimään vaihtoehtoja. Ja sitten bongasin, että hei toi nuorisotyö olisi semmoinen. Että itse löysin oman kotikunnan nuorisotilasta semmoisen toisen kodin, niin jotenkin koin, että mä haluan jakaa tätä hyvää myös muille nuorille. Ja sitten päädyin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi, eli sain tehdä sitten nuorisotyötä. Mutta kuitenkin sieltä kaiveli se ajatus, että jotakin visuaalista ja jotakin graafista kyllä kiinnostaisi. Ja lähdin sitten opiskelemaan medianomiksi. Ja se kiinnosti kyllä ja erityisesti kaikki semmoinen mainosala ja visuaalisuus, missä oli kuitenkin jollain tavalla humaanisuus ja hyväntekeväisyys mukana. Niin semmoinen jotenkin yhdistelmä kiinnosti. Ja yhden kesän tein kaupungin nuorisotyölle tämmöistä Nuori Pori Harrastaa -tapahtumaa. Ja sitten olin siinä aloittamassa viimeistä opintovuotta SAMKissa medianomiopiskelijana ja silloin mulle soitettiin, että hei sä olit meillä silloin kesällä, että kiinnostaisiko sua lähteä tekemään tämmöistä verkkosivuprojektia opinnäytetyönä. Että meillä on sosionomi, joka tekee siihen sisällöt ja tuutko sä tekeen sitten sen itse nettisivun. Ja mä ajattelin, että toihan kuulostaa ihan superhyvältä, että ylipäätään et opinnäytetyön saa jollekin asiakkaalle, niin helpottaa kummasti sen suorittamista. Ja vieläpä kun oli tämmöinen aihe, mikä kiinnosti. Niin sitten kun sivut alkoi olemaan pikkuhiljaa viittä vaille valmiita, niin silloinen verkkonuorisotyöntekijä sanoi, että hei kiinnostaisiko sua mun työ. Ja mä mietin, että niin mitäs sä oikein taas tarkalleen teet. Ja kun hän sitten kertoi, niin mä tajusin, että tämähän on ihan täydellinen yhdistelmä yhteisöpedagogia ja medianomia. Eli saa yhdistettyä sitä graafista ja visuaalista ja digitaalista, mutta myöskin nuorisotyötä.

Tiina: Eli toisin sanoen et ole ensimmäinen verkkonuorisotyöntekijä?

Anniina: En. Porissa on tehty itse asiassa todella pitkään verkkonuorisotyötä. Että tarkkaa vuosilukua en ole koskaan kuullut, mutta puhutaan ihan yli 15 vuodesta. Eli täällä ollaan oltu jo hyvin edistyksellisiä siinä asiassa.

Tiina: Aika hienoa. Nyt saa on vähän ehkä porilaiset taputtaa itseänsä selkään ja olla sillein, että meillä jokin asia toimii hyvin.

Anniina: Kyllä. Ja meillä on vieläpä se, että mä olen ihan kokopäivätyönä tässä. Että paljon muissa kunnissa saattaa olla hankkeena tai että jonkun muun työn ohella tehdään sitä digitaalista nuorisotyötä. Että mä saan ihan kunnolla kokonaan panostaa tähän, niin se on ihan superupeeta.

Tiina: Kyllä. Sekään ei ole aina annettu.

Anniina: Ei.

Marko: Kuinka monta näitä verkkonuorisotyöntekijöitä Porin kaupungilla on sinun lisäksesi?

Anniina: Yksi [pieni naurahdus], minä. Ja itse asiassa koko Satakunnassa vain minä. Samalla nimikkeellä ei tällä hetkellä ole ketään. Yksi diginuorisotyöntekijä on Lappeenrannassa. Oulussa käsittääkseni kanssa. Mutta sitten on paljon semmoisia, jotka on jollakin muulla nimikkeellä, mutta tekee kuitenkin tosi vahvasti digitaalista nuorisotyötä. Että kyllä meitä on semmoinen hyvä joukko olemassa. Mutta kyllä nämä on aika semmoisia harvinaisia, jotka kokonaan panostaa tähän diginuorisotyöhön.

Tiina: Ja sitten vielä, kuinka kauan sä itse olet toiminut nyt vuosissa tässä nimikkeessä?

Anniina: Kahdeksan vuotta. Mä olen viihtynyt todella hyvin, että tykkään työstäni kyllä. Ja sitten kun se koko ajan kehittyy vähän niin kuin jo sen luonteen vuoksi myöskin, että se ei koskaan... Että itse olen aloittanut sieltä IRC-Galleria, Habbo Hotel -kastista [pieni naurahdus] ja nyt ollaan sitten Twitchiä ja TikTokia. Että se myöskin muovautuu kyllä hyvin.

Tiina: Eli pelaaminen kuuluu myös aika isona osana ammattiin?

Anniina: Kyllä. Ja se oli itse asiassa semmoinen, mitä mä toin uutena tohon verkkonuorisotyöhön. Että mua edeltävä teki enemmän blogeja ja videopostauksia ja verkkolehteä ja tällaisia. Että sitten itse olin sillein, että hei toi digipelaaminen on nyt semmoinen, minkä kautta voisi saada hyvinkin tavoitettua nuoria, niin otetaanpas sitä lisää.

Marko: Kirjastossa välillä me olemme sellaisen kysymyksen äärellä, että kuinka nuoria saadaan mukaan toimintaan ja kirjaston palvelut tutuiksi. Ja pelaaminenhan on osoittautunut yhdeksi sellaiseksi. Mutta sehän on vielä aika lailla sillä tavalla alussa kirjastossa. Niin onko sulla mitään vinkkejä pelaamisen kautta, että miten nuoria voisi tavoittaa?

Anniina: No ylipäätään, kun multa kysytään, että hei miten tavoitetaan nuoria, niin mun mielestä paras on aina kysyä heiltä itseltään, että mikä on se semmoinen, mikä heitä kiinnostaisi. Ja rohkeasti kokeilla eri juttuja, että mikä lähtee toimimaan. Ja sitten uskaltautua myös luopumaan siitä, mikä ei toimi. Että sekin on semmoinen, mitä ehkä kaupungin organisaationa, kun tehdään vähän hitaammin asioita, niin kun puhutaan tämmöisestä nopeasti vaihtuvasta digitaalisesta työstä, niin siinä pitää olla vähän ketterämpi kuin mitä kaupunkiorganisaatio pystyy olemaan. Mutta just se, että uskaltaa kokeilla. Ja meillä ei ole mitään semmoista pelitilaa, mitä muilla isoilla kaupungeilla on, että vähän olen kateellinen kollegoilleni, että heillä on tämmöiset hienot pelitilat, missä on kymmenen PC:tä ja nuoret pääsee sitten niillä pelaamaan. Ja myöskin voi olla tämmöistä e-urheilutreenausta ja muutakin tarjontaa mukana. Niin se on ehkä semmoinen, mitä mä toivoisin, että Poriinkin saataisiin. Että se olisi ainakin yksi semmoinen keino, millä nuoria voitaisiin tavoittaa.

Tiina: Luulen, että se olisi myös kirjaston asiakkaiden vähän semmoinen toive, että jossain täällä Porissa olisi esimerkiksi pöytäkoneella mahdollisuus päästä pelaamaan vähän enemmänkin kuin vain selainpelejä.

Anniina: Kyllä.

Tiina: Kirjastossahan on siis konsoleita, joilla voi pelata. Ja asiakastietokoneita. Mutta ei varsinaisesti semmoista pöytäkonetta, jolle voisi asentaa pelejä.

Anniina: Juuri näin.

Tiina: No vähän tähän tavoittamiseen liittyen, niin millaisia somekanavia sä käytät sun työssä? Some on varmaan aika läsnä ehkä työssäsi?

Anniina: Kyllä. Se on ihan jokapäiväistä. Ja mulla on yli 10 somea käytössä, mutta kaikkia mä en käytä joka päivä tietenkään. Että mulla saattaa esimerkiksi olla Telegram semmoinen, mitä mä käytän vain yhden nuoren kanssa, koska hän haluaa olla hyvin tarkka tietoturvasta ja tällaisista, niin hän haluaa sen kautta jutella. Niin mulla on sen takia se olemassa. Ja sitten taas TikTok on semmoinen, mitä mä käytän eniten tällä hetkellä. Että se on selkeä semmoinen, minkä kautta tulee nuorten kanssa eniten keskustelua. He on paljon rohkeampia siellä juttelemaan ja kommentoimaan ja viestimään kuin muissa somekanavissa.

Marko: Ja sitten ehkä edelleenkin tähän tavoitettavuuteen liittyen, kun sinulla on tällainen, miten mä sanoisin, erityinen pesti, kun olet kaupungin ainoa verkkonuorisotyöntekijä. Niin minkälaista sidosryhmäyhteistyötä sinulla sitten on?

Anniina: Valtavasti. Mulla on todella paljon yhteistyökuvioita. Just se, että koska meitä on siellä, täällä ja tuolla pitkin Suomea, niin sitten tehdään tosi paljon yhteistyötä eri verkostojen kanssa. Ja se on mun mielestä tämän ammatin myöskin parhaita puolia, että tämä ammattikunta on semmoinen, missä tuetaan toisia ja jaetaan niitä hyviä käytäntöjä. Ja voi helposti kysyä, että hei mites te olette nyt ratkaissut tämän asian tai näin. Niin meillä on omat just Discord-kanavat, minkä kautta voi helposti olla toisiin kollegoihin yhteydessä. Ja myöskin voidaan yksityisviestitellä välillä, että hei sä tiedät tästä nyt tarkemmin, niin voitko sä jelppiä mua tässä. Ja isommin yhteistyötä mä teen esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n Netarin kanssa. Se on siis digitaalinen nuorisotalo, missä on useampia chat-alustoja ja siellä on useampia kuntien nuorisotyöntekijöitä juttelemassa nuorten kanssa. Että se on semmoinen yhteistyö, mitä on tehty Porissakin pitkään ja mikä toimii kyllä hyvin.

Tiina: Haluatko kertoa Netarista vielä vähän lisää?

Anniina: Joo. Eli Netari on tämmöinen nettinuorisotalo, mistä löytyy useampia chatteja. Eli löytyy Momiota, Discordia, Twitchiä, WhatsApp, Signal, Minecraft-serveri... Jotakin mä unohdan nyt [pieni naurahdus]. Niitä on niin paljon. Ja sitten on myöskin ihan kahdenkeskisiä chatteja, missä siis nuori voi jutella kahdestaan luotettavan aikuisen kanssa. Että ne on mahtavia. Ja myöskin ukrainankielinen chatti on tullut uutena. Niin hyvin huomioitu nekin.

Marko: Näetkö sä tällaisessa valtakunnallisessa verkkonuorisotalossa jonkinlaisia haasteita?

Anniina: Ei itse asiassa, mun kohdalla ei niinkään haasteita. Mutta välillä...

Marko: Mutta ehkä vähän yleisemmin.

Anniina: Välillä yleisemmin saattaa törmätä siihen, että halutaan kohdata vain niitä oman kunnan nuoria. Ja sehän on netissä vähän haastavaa, että miten sä rajaat, että sinne tulisi vain sun oman kunnan nuoret. Ja itse taas koen, että sillä ei ole mitään merkitystä, mistä se nuori on, että kunhan häntä autetaan ja kunhan hän saa sitä nuorisotilatoimintaa myöskin etänä tällä tavalla. Niin se on musta tärkeempää kun se, että mistä hän on kotoisin.

Marko: Mitenkäs tällaiset asiat sitten kuin grooming tai stalking, niin ovatko ne jollakin tavalla sivunneet sinun työtäsi?

Anniina: Tosi isosti. Se on todella selkeä ongelma ja haluaisin siihen panostaa enemmänkin. Toki on paljon miettinyt myös omaa roolia, että mikä se on sitten. Että onko se enemmän se, että mä ohjaan nuoria avun piiriin vai että pystyisinkö tekemään enemmänkin. Mutta me ollaan tossa nyt vuoden verran kierretty MLL:n Tiia Rosnellin kanssa vitos-kutosille juttelemassa somesta ja pelaamisesta. Ja siellä me ollaan tuotu isosti tätä, että miten toimit, kun saat tällaisia alastonkuvapyyntöjä tai alastonkuvia tai materiaalia. Että se on kyllä semmoinen asia, mihin ihan noi hyvinkin nuoretkin jo törmää somessa. Että se on niitä ikäviä puolia. Mutta musta on myös hienoa, että on paljon aikuisia, jotka on valmiita auttamaan myös näissä tilanteissa.

Marko: Näetkö että kirjastolla voisi olla tällaisessa mediakasvatuksessa jonkinlainen, tai varmasti voi, jonkinlainen rooli onkin olemassa ja mehän teemmekin sellaista työtä, mutta näetkö että kirjastolla ja nuorisotoimella voisi olla jotain yhteistyökontaktipintaa tässä?

Anniina: Kyllä ehdottomasti. Ja mun mielestä se on ollut jotenkin upeeta nähdä ihan valtakunnallisestikin, miten paljon kirjasto ja nuorisopalvelut tekee yhteistyössä. Ja just ton mediakasvatuksenkin saralla. Ja esimerkiksi kansallinen peliviikkohan on hyvä esimerkki siitä, että miten se on lähtenyt sieltä, että kirjastot on ottanut koppia ja sitten nuorisotyö on lähtenyt kanssa siihen mukaan. Porissakin me tehdään sitä yhdessä kirjaston kanssa.

Marko: Ja se toivottavasti jatkuu.

Anniina: Kyllä se. Jos se on minusta kiinni, niin kyllä se jatkuu.

Tiina: On suunnitteilla jo juttuja taas.

Anniina: Kyllä, kyllä. Ehdottomasti.

Tiina: Sitten pakitetaan vielä vähän siihen somekäyttöön ja tällaiseen, niin kysyisin vielä sun omasta somen käytöstä. Erotteletko sä jotenkin sitä, että tämä on nyt sitä työsometusta ja sitten on tämmöinen vapaa-ajan sometus? Miten koet tämmöisen asian?

Anniina: Joo. Meillä itse asiassa ihan ammattieettinen ohjeistuskin jo sen sanoo, että ei kuuluisi olla nuorten kanssa someyhteyksissä vapaa-ajalla. Että on hyväkin, että rajataan, että on erikseen se työsome ja vapaa-ajan some. Mutta kyllä mä pikkuhiljaa olen alkanut myöskin vähentämään niitä henkilökohtaisia omia someja. Että on vaan ne, mitkä on mulle tärkeimpiä. Esimerkiksi Instagramia käytän. Ja TikTok on semmoinen, että kukaan ei tiedä mun nimimerkkiä, että se on enemmän semmoiseen selaamiseen kuin mihinkään sisällöntuottamiseen. Että sitä tulee töissä tehtyä ihan riittävästi, niin sitä ei sitten enää vapaalla ehkä tule tehtyä.

Tiina: Hyvin samaistuttavaa. Todella samaistuttavaa. No onko sellainen rajaaminen hankalaa sun mielestäsi, että nuorten kanssa ei saisi niin paljon somessa, tai ei saisi kanssakäydä somessa ollenkaan vapaa-ajalla? Tuleeko esimerkiksi semmoisia tilanteita, että olisi tarve? Vai pystyykö sen jotenkin helposti sitten pitämään vaan siellä töissä?

Anniina: Kyllähän silloin, kun mä aloitin nuorisotyötä, niin mulla oli semmoinen ajatus, että mä haluaisin olla semmoinen aikuinen, joka olisi aina 24/7 tavoitettavissa. Mutta nopeasti mä tajusin myöskin sen, että mulla ei ole rahkeita siihen. Ja tässä työssähän mulla on ihan selkeä työaika ja maksimituntimäärät, mitä mä voin tehdä. Ja se on ollut mulle tosi hyvä, että mulle myöskin laitetaan ne rajat, että näissä puitteissa sä voit tätä työtä tehdä. Se on myöskin opettanut siihen työn rajaamiseen. Ja nuorille mä olen ohjeistanut, että voit koska vaan laittaa viestiä, että mä vastaan sitten aina kun mä olen töissä. Ja ne nuorten viestit on semmoisia, mitkä menee aina kaikkien muitten juttujen edelle. Että sen mä teen ensimmäisenä ja sitten vasta lähdetään katsomaan aikuisten lähettämiä sähköposteja ja muita.

Tiina: Kuulostaa niin järkevältä ja toimivalta systeemiltä. Ihan ihailtavaa.

Marko: Ja työhän varmasti on sen sorttista, että siinä täytyy tehdä se rajaus sen työminän ja sen oman henkilökohtaisen elämän välillä. Koetko sä, että onko se saattanut olla haastavaakin joskus, että työrooli ja se oma arkiminä menee sekaisin?

Anniina: No kyllähän sillä tavalla, että kun on kiinnostunut teknologiasta ja peleistä ja kaikesta tällaisesta, niin totta kai niitä sitten tulee käytettyä myöskin vapaa-ajalla. Että se on ihan luonnollistakin. Mutta muuten vapaa-ajan minä, niin kyllähän siis nuoret moikkaa mua ja jotkut saattaa vaan supista jossakin kauppahyllyn takana, että ”onks toi se Verkkoanniina” [naurahduksia]. Että ne on musta hauskoja.

Tiina: Aika ihanaa.

Anniina: Sitten mä olen siellä ”okei hei vaan”.

Marko: Se on hauska, miten tulee näitä liikanimiä, Verkkoanniina. Ja olen kuullut myös tällaisen kuin Kirjasto-Ilpo [naurahtaa].

Anniina: Joo, mä olen kuullut tämän tarinan.

Tiina: Eikö se ole sun TikTok, Verkkoanniina?

Anniina: Joo, Verkkoanniina on mun somenimi joka paikassa.

Tiina: Niin, kyllä.

Anniina: Että se on sillein, että on helppo löytää sitten, että kun tulee uusia someja, niin se on se sama nimi sitten.

Tiina: Just näin.

Marko: Siirrymme viimeiseen kysymykseen. Tai toiseksi viimeiseen. Pälkähti päähäni, että onko sulla jotain näihin aiheisiin liittyen, mitä haluat vielä korostaa tässä?

Anniina: No sitä mä olen kyllä paljon pyrkinyt viime aikoina myöskin sanomaan vanhemmille, että jos on jotakin, mikä mietityttää nuorten somekäytössä, niin mulle voi laittaa viestiä. Ja se on mun mielestä, mä jopa rakastan sitä. Esimerkiksi nytkin hetkin sitten tuli yhdeltä vanhemmalta kysymys liittyen WhatsAppiin, että hei, että miten tämä toimii, että kun meillä on tällainen tilanne. Ja mä en itsekään osannut heti vastata, mutta mä lähdin heti googlettamaan ja etsimään sitä tietoa siihen. Musta se oli kiinnostavaa, että nyt mä pääsen ratkaisemaan tätä. Että se, että jos mä en jotakin tiedä, niin sitten selvitetään yhdessä. Mutta että yksin ei tarvitse näitä asioita jäädä miettimään.

Tiina: Ja varmaan myös pelaamishuolet aikuisilla on sellaisia, mihin osaat sanoa jotakin?

Anniina: Kyllä. Ja musta se on ollut mahtavaa jotenkin huomata, että aikuiset tai vanhemmat on enemmän ollut kiinnostuneita siitä, että mitä nuoret tekee somessa ja peleissä. Ja aina on ihana kuulla, jos nuori kertoo, että joo me pelataan mun vanhempien kanssa yhdessä. Niin siitä tulee aina semmoinen hyvä lämmin fiilis.

Marko: Kuulostaa siltä, että vanhemmat on aktiivisia tässä, että he ovat havahtuneet, että okei hei tossa on ihminen, jolta voi kysyä. Ja ehkäpä tätä kautta sitten syntyy se vaikuttavuus, mitä me tässä podcastissa haemme. Koetko, että tässä mun ajatuksessa on järkeä?

Anniina: Kyllä siinä on paljonkin. Ja sillä halusinkin tähän vinkata, että jos on vanhempia tai aikuisia ylipäätään, jotka vähän takeltelee somen kanssa. Tai on vähän semmoinen, että ei oikein tiedä mitenkäs tämä nyt oikein toimii. Ja tietysti kirjastostahan löytyy myöskin paljon tukea tähän digitaalisuuteen. Niin musta se on aina upeeta, että tahoja kyllä löytyy kun vaan rohkenee kysyä.

Marko: Joo, kyllä sitä kirjastossa kovasti yritetään. Minä esimerkiksi olen oman lähikirjastoni digiopastaja. Minun pääasiallinen asiakasryhmä on ehkä vähän toinen mitä nuoret. Mutta kuitenkin se ajatus siitä, että kirjasto pyrkii tarjoamaan näitä digiopastuksia, mikä on sitten taas suoraan kytköksissä tähän, mitä sinä teet. Just mediakasvatuksen kautta ja tällä tapaa. Niin kyllähän tässä on pyrkimys yhtä köyttä vetää. Onko vielä jotain mitä haluat jakaa meidän kanssa?

Anniina: No tuosta täytyy vielä sanoa, että musta se on niin hyvä välillä, kun noita sometuntejakin on pitänyt, niin saattaa tulla opettajalta tai joltakin muulta aikuiselta, että tosi hyvä kun pidätte näitä tunteja, mutta että kukahan näitä pitäisi aikuisille. Niin nyt voi vinkata, että kirjasto pitää. Että tukea kyllä löytyy, mutta usein saattaa just häpeä olla semmoinen, tai joku este siinä saattaa olla, että ei ehkä kehdata kysyä apua. Siitä kannattaa luopua.

Tiina: Aivan samaa mieltä. Ja myös sen haluan vielä nostaa, että myös tuohon pelaamiseen ja pelikasvatukseen liittyen kirjastolla on aika paljon tarjottavaa. Että meillähän oli tämä, kun puhuit siitä, että kun on hieno kun vanhempi ja lapsi pelaavat, niin meillähän tämä yli sukupolvien liikkuva tämmöinen retropelipäivä oli aika kiva. Siellä vanhemmat pystyi esittelemään lapsilleen, että näitä minä olen pelannut lapsena. Niin se oli aika hienoa. Että mun mielestä se on kyllä tosi upeeta, että nykyään ehkä vanhemmat ymmärtää enemmän sellaista digiaikaa.

Anniina: Kyllä. Ja se on mun mielestä ollut myöskin just retropelipäivässä ja sitten Porin pelipäivässä, mitä itse taas luotsaan, niin just se hienous, että siellä pystytään puolin ja toisin näyttämään, että tätä mä pelaan ja tämä on se juttu tässä, miksi tämä on kiva tämä peli.

Tiina: Se on aivan mahtavaa. Mutta sitten me haluttaisiin vielä viimeiseksi kysyä jotain suositusta jostain luettavasta. Mitä olet lukenut viimeksi tai onko sulla joku lempikirja kautta aikojen tai ihan mitä vaan?

Anniina: No oma lempparikirjasarjani on Siilo, mistä just tuli HBO:lla sarja. Niin suosittelen molempia, sekä kirjaa että sarjaa. Se on semmoinen, mikä on kolahtanut itseen eniten.

Tiina: Tosi hyvä suositus. Eikö se ole nuorten kirjallisuutta vai onko?

Anniina: Se on itse asiassa aikuisten puolella.

Tiina: Muistin ihan väärin.

Anniina: Mutta se voisi olla, se on vähän siinä rajalla...

Tiina: No niin, aivan.

Anniina: ...että miten se menisi.

Marko: Tämä oli mulle ihan uusi. Täytyypä tutustua.

Anniina: Ja tällä hetkellä luen Nälkäpelin sitä uusinta kirjaa. Mikäs se onkaan, Balladi... Nyt en muista koko nimeä. Olen sen äänikirjana kuunnellut, mutta olen nukkunut sen läpi [pieni naurahdus], niin ajattelin, että nyt sitten tarvitaan fyysinen kirja tähän.

Tiina: Oletko kova äänikirjojen kuuntelija?

Anniina: Joo siihen asti, kun mä tajusin, että mä olen monta kirjaa äänikuunnellut nukkuessani. Että sitten todennut, että mä haluan oikeasti tietää, mistä tämä kirja kertoo, niin olen palannut takaisin fyysisten kirjojen pariin.

Tiina: Hyvin ymmärrettävää. [vauhdikasta musiikkia alkaa soimaan taustalla] Kiitos Anniina Korpi.

Anniina: Kiitos.

Tiina: Me kiitämme tässä kohtaa.

Marko: Oikein paljon kiitoksia minunkin puolestani.

Anniina: Kiitos teille.

[vauhdikasta musiikkia]

Miesääni: Kuuntelit juuri Porin kirjaston Kuinka minusta tuli vaikuttaja -podcastia. Jos pidit kuulemastasi, tykkää, jaa, laita seurantaan ja kommentoi. Anna meille myös palautetta. Kerro, mitä pidit tai mistä aiheesta sinä haluaisit kuulla tulevaisuudessa.

[musiikki vaimenee]