Kuinka minusta tuli vaikuttaja -podcast
Jakso: Mikä tekee Porista Porin? – Porin kaupunginjohtaja Lauri Inna
Tuottaja: Porin kaupunginkirjasto
Juontajat: Arja Palonen ja Erkka Ojanen

[reipasta musiikkia]

ERKKA: Tervetuloa seuraamaan Porin kirjaston Kuinka minusta tuli vaikuttaja -podcastia. Podcastissa haastatellaan Satakunnan alueella toimivia tai Satakunnan seudulta kotoisin olevia vaikuttajia yhteiskunnan eri osa-alueilta. Tänään keskustelemme Porin kaupunginjohtaja Lauri Innan kanssa. Lauri Inna on työskennellyt muun muassa Keskolla ja Puolustusvoimissa. Hän on ollut toimittajana ja viestintäpäällikkönä sekä kunnan- ja kaupunginjohtajana. Inna on myös erävaelluksen Suomen mestari ja Suomen Lentopalloliiton puheenjohtaja. Podcastin juontavat Erkka Ojanen...

ARJA: Ja Arja Palonen. Tervetuloa, Lauri.

LAURI: Kiitoksia.

ARJA: Sinulla on nyt puolisen vuotta takana tätä Porissa työskentelyä. Mitä mieltä sä olet porilaisista? Meitä pidetään vähän sisäänpäin kääntyneinä ja ehkä negatiivisina. Minkälainen sun vaikutelma on?

LAURI: En mä itse pidä porilaisia niinkään sisäänpäin kääntyneinä, että ehkä mä vielä syvemmälle Varsinais-Suomeen osoittaisin sen ilmiön, että ollaan sisäänpäin kääntyneitä. Ehkä se kuitenkin, että on itse tuolta Satakunnan rajalta syntyjään saattaa vaikuttaa siihen, että yllättävänkin hyvin on solahtanut varmaan tähän joukkoon, mutta kyllä tässä on hienoja piirteitä. Ehkä turhan useinkin korostan, mutta kyllä semmoinen tietty aitous ja rehellisyys ja semmoinen myönteinen itsekritiikki, niin kyllä ne on semmoisia ominaispiirteitä, mitä mä tykkään ja arvostan porilaisuudessa. Ne ihan sopii itsellekin, että kyllä tässä ihan tuntuu, että hyvin on solahtanut joukkoon mukaan.

ARJA: Eli voidaanko tästä vetää johtopäätös, että itse asiassa ne varsinaissuomalaiset on hankalampia, ja me porilaiset ollaankin aika helppoja?

LAURI: Kyllä mä tietyllä lailla pidän porilaisia aika helppoinakin. Kyllä.

ERKKA: Mun täytyy itse Varsinais-Suomesta kotoisin olevana sanoa, että olen ihan samaa mieltä. Mikä sun mielestä tekee Porista Porin?

LAURI: Kyllä se tekee tuo merellinen ulottuvuus, siihen liittyvä historia, Kokemäenjoki, joka halkoo tästä kaupunkia ja luo tavallaan sen ison kehyksen tälle koko, aikanaan Ulvila, sittemmin Pori, tälle koko kehityskululle. Mutta sitten ennen kaikkea myös se, että Pori on omaleimainen paikka. Tavallaan tuolla kakkostien toisessa päässä akselia on Helsinki, mutta me ollaan se Suomen tietynlainen luottopakki sitten, kun mennään teolliseen rakenteeseen, mennään siihen meidän kasvuun, mennään sotakorvauksien kautta, tullaan tähän nykyiseen modernin itsenäisen Suomen historiaan, niin kyllähän Porilla on siinä vahva leimansa, vahva paikkansa. Ehkä nyt itse toivoo, että me nähdään siinä myös paljon tulevaisuutta.

ARJA: Koulussa historian tunnilla käytiin näitä asioita ja täytyykin kysyä, että ajattelitko sä silloin jo nuorena, että sä haluat vaikuttaa tämmöisiin, sen historian ja yhteiskunnallisen oppimisen kautta, että joskus minusta tulee kaupunginjohtaja ja mulla on mahdollisuus vaikuttaa näihin isoihin asioihin.

LAURI: Tuo on hyvä kysymys. Silloin aikanaan varmaan, kun oli opoja kouluissa ja sitten ne teki niitä testejä, että mikä susta tulee isona, kun pitäisi ysillä tietää, että mihinkä mennään eteenpäin, niin silloin oli aika monta kertaa upseeri tai pappi tai joku tämmöinen, ja sitten loppujen lopuksi, en mä tiedä, onko se sitä tiettyä putkinäköisyyttä, mitä siinä on ollut näissä visioissa, mutta kyllä mä silloin olen varmaan joskus sanonut, että mä kaupunginjohtajaksi rupean. Mutta vähän toistakymmentä vuotta sitten, kun lopulta päädyin pienen kunnan johtajaksi Punkalaitumelle, niin ehkä se tuli kuitenkin aika nuorena, osui kohdalle siinä kohtaa. Mä olin ajatellut, että olen kaupunginjohtaja sitten joskus paljon myöhemmin. Mutta kyllä varmaan jotain semmoista paloa on ollut jollain lailla, ja sitten ehkä kun on ollut jossain kriisipesäkkeissä töissä silloin, kun ne on ollut tavallaan maailman otsikoissa, niin ehkä siinä on ollut tiettyä tunnelmaa enemmänkin, ei niinkään vaikuttamista, vaan sitä tunnelmaa, että oho, että tuollakin on saatu palvella, vaikka se on tämmöinen maailman politiikan polttopiste hetkellä x. Kyllä siinä tietysti semmoista kiinnostuksen kohdetta on, mutta ei pidä tietenkään kuvitella, että itse mihinkään oikeasti vaikuttaisi, mutta ehkä se on sitten mukana elämistä näissä muutoksissa.

ERKKA: Tavallaan sun urasi vaikuttaa siltä, että se olisi edennyt hyvin päättäväisesti, mutta onko siinä kuitenkin sattumalla ollut paljonkin osuutta asiaan?

LAURI: Kyllä siinä on ollut sattumalla todella paljon osuutta asiaan. Ehkä yksi asia, mitä mä olen koettanut oppia vanhemmiten, on sen ei:n sanominen, mutta kyllä oikeastaan aina on ollut semmoinen tilanne, että jos on uraan tai töihin liittyvä kysymys, ja on pyydetty mukaan johonkin, niin on ehkä vähän ollut herkästikin taipuvainen kiinnostumaan uusista asioista. Ja nyt sitten, ja se on ollut kyllä myönteistä. Toki siihen liittyy myös se, että pitää olla sitten hyvä omatunto niistä töistä, mitä on luvannut tehdä ja näin poispäin, se on se toinen puoli kolikkoa aina. Mutta jotenkin se on mennyt niin, että on ollut myös valmiina menemään aina töitten perässä, minne pyydetään, jopa ympäri maailmaakin. Nyt sitten varmaan, ehkä tässä pikkuhiljaa on tullut ikääkin ja ruvennut rauhoittumaan ja katselemaan semmoisia pitempiäkin kaaria, varmaan nyt sitten tänä päivänä. Mutta kyllä siihen liittyy hyvin paljon semmoista ei-suunnitelmallisuuttakin, että se täytyy myöntää.

ARJA: Sä puhuit paljon tunnelmasta ja siitä, että välttämättä et ole ajatellut, että minä juuri voin vaikuttaa näihin asioihin. Mutta mitä sun aiemmalla uralla, mitä koet, että on semmoisia asioita, mihin sä olet voinut vaikuttaa, että sä olet voinut omalla työlläsi tehdä asioita eteenpäin?

LAURI: Kyllä tuo tietysti vetää kovin vakavaksi, mutta kyllä mä ajattelen sillä lailla, että on saanut olla semmoisissa paikoissa töissä, että, no, mä en tiedä, mikä on oikea termi, luomalla uusia työpaikkoja ihmisille, perheille, ne on varmaan niitä tärkeimpiä, tai sitten sitä aluetalouteen vaikuttamista. Tietyllä lailla tuosta Salon kaupungin työstä, niin siitä mä olen oikeasti ylpeä, aidosti ylpeä, kun tietää, että on konkreettisia hankkeita, ratkaisuita saatu porukalla vietyä maaliin, missä kuitenkin puhutaan tuhansien työpaikkojen muodostamisesta, rakentumisesta. Toki siinä on aina oma historiansa, on tehty hienoja asioita ennen, on tehty hienoja asioita jälkeen, ja siinä vaan on tavallaan aina se, että niin sanotusti omalla vahtivuorolla, että mitä silloin tapahtuu, niin se asia pitää hoitaa mahdollisimman hyvin, mutta sitten joistain näistä kuvioista olen tosi ylpeä. Varmaan tämmöisiä työhaastattelutyyppisiä esimerkkejä ehkä nyt olisi aika paljonkin, mutta ehkä taas ajattelee myös niin, että kunnian ottaminen itselle näissä tilanteissa on monta kertaa väärin. Nyt esimerkiksi tähän Porin tulevaisuuden myönteisiin asioihin, ratkaisuihin ja myönteiseen kuvaan, niin siihen vaikuttaa äärimmäisen isolta osin se, mitä on tehty viime vuosina, nyt aiemmin. Ja sitten, jos me saadaan jotain hienoja ratkaisuita tulevaisuudessa, niin ne on sitten pitkiä kaaria, mitkä ovat alkaneet jo osittain vuosia sitten, ja sitten vaan on se, että tietyllä ajanhetkellä niitä pitää saada riittävästi vietyä eteenpäin, että ne kovat ratkaisut saadaan tehtyä. Se on varmaan se jotenkin, että ajattelen itse niin, että vaikuttamisen näkökulmasta, pitää tunnistaa ne taustatyöt, momentumit, ja sitten se todellinen iskun paikka, kun joku asia pitää saada vietyä päätökseen. Siinä on iso yhteisö, ja varsinkin puhutaan myös poliittinen viitekehys, valtavat ympäristötekijät, tämmöiset huomioon otettavat asiat, niin ne aina on monen asian summa. Mutta kyllä varmaan se oma ajattelu menee siihen, että miten saadaan luotua uutta työtä ihmisille. Se on tärkeä henkilökohtainen missio.

ERKKA: Miten sä ajattelit lähestyä tätä? Millä tavoin sitä uutta työtä Poriin ja Satakuntaan saataisiin?

LAURI: Pitää ymmärtää se kehys, eli tietyllä lailla tämä maailmantilanne, siihen liittyvä länsi-integraatio, siihen liittyvä vahvistunut olosuhde, että Suomi tarvitsee Poria, Suomi tarvitsee meidän yhteyksiä, Tahkoluotoa, Mäntyluoto, syväsatamia. Siihen liittyvää, nyt tämä tuulivoimaklusterin rakentuminen on ihan valtavan iso juttu, että se mittakaava on todella merkittävä, vaikka murto-osakin vain suunnitelmista toteutuisi varmaan lähiaikoina. Näin käykin, mutta silti Porin osalta siinä on tapahtumassa hienoja asioita. Sitten on EU-mittakaavassa, Ranska, Saksa puhuu täysin jo uudelleen teollistumisesta, eli tämän vihreän siirtymän, vihreän, puhtaan energian masinoima teollisen tuotannon uudelleen nousu. Me ollaan siinä ihan ykköspaikkakunta Suomessa, ykkösalue Suomessa, koko Satakunta. Se on se iso juttu, että me ymmärretään nämä liikkeet globaalisti ja liikkeet Euroopan tasolla, mitä tulee tapahtumaan. Sitten me ymmärretään tietynlaisia taloudellisia suhdanteita, mitkä nyt on, tässä on tietysti rahoitusmaailman, korkotason kysymyksiä. On ollut inflaatio taustalla. Sitten toisaalta mennään siihen, että meillä on talonrakentamiseen, asuntorakentamiseen liittyvä suhdanteen lasku tällä hetkellä jo käsillä hyvin vahvasti. Niin mitäs sitten, olisikohan teollisen rakentamisen aika länsirannikolla, Meri-Porissa siinä kohtaa mahdollinen, kun me tarvitaan kuitenkin tähän maahan investointeja. Tarvitaan nimenomaan sitä uutta, puhtaan teollisuuden klusteria kuitenkin, puhdasta energiaa ja teollisuutta, mitä me ollaan itse asiassa jo tuossa tekemässä ja kaavoittamassa ja osin jopa rakentamassakin muun muassa Meri-Porin suunnalla. Sitten se olosuhdetekijä, alueellisesti Satakunnan mahdollisuudet. Mennään kakkostielle tuosta noin, Ulvila, Nakkila, ennen kaikkea Harjavallan suurteollisuuspuisto, Kokemäen mahdollisuudet, Huittisiin saakka. Ja sitten toisaalta tuo Pohjois-Satakuntaan liittyvä yhteistyö. Ja sitten Eurajoen suunnan todella merkittävä, kuitenkin energiapitäjä numero yksi Suomessa ylivertaisesti, ja sitten Rauman integraatiomahdollisuudet ja siihen liittyvät yhteistyömuodot. Pitää tunnistaa aluetalouden näkökulma, ja meillä on tietysti paljon tekemistä, että me saataisiin kasvua aikaiseksi, mutta on myös hyviä viitteitä, että näin tulee käymään. Mutta se on se kokonaisuuden ymmärtäminen, ja sitten meille jää tietysti omaksi tehtäväksi se, että me katsotaan, että meillä on kyvykkyyttä vastata niihin, elikkä ihmisiä, osaamista, ja sitten vielä, että mikä se työmarkkinan kehityskulku on. Näistä yhtälöistä sitten se aluetalous muodostuu.

ERKKA: Sä vaikutat aika toiveikkaalta. Tuohon Satakunnan vetovoimaisuuteen, kun fakta on kuitenkin se, että me ollaan aika syrjässä, että jos vertaa nyt vaikka sitten Varsinais-Suomeen ja Saloon, mistä sä tulit. Mitä tämmöisiä alueellisia eroja sä näet Porilla ja Varsinais-Suomella?

LAURI: Joo, tuo on hyvä, miksi mä olen toiveikas. Mähän olin silloin Salossa, kun me menetettiin satoja ihmisiä joka vuosi, työttömiä oli alun perin tuhansia, näin poispäin. Jos siinä tilanteessa kaupunginjohtaja ei olisi ollut toiveikas, niin sitten voidaan miettiä vaan, että mitä viestiä sä välität ympärillesi. Yhtä lailla nyt, meidän täytyy olla todella nöyrä sen edessä, että mitkä meidän faktaluvut on tällä hetkellä. Toki myöskin me ollaan vahva muuttovoittokaupunki, Pori, tällä hetkellä maahanmuuton ansiosta, mikä on todella hieno asia. Toki sitten kuntien välinen maahanmuutto on haaste, ja sitten tämä meidän tavallaan luonnollisen väestörakenteen kehityksen suhde, eli 1200 kuolee, 600 syntyy, niin sitä 600 gapia me koko ajan muuttovoitolla haetaan kiinni, ja me tullaan se tämän vuosikymmenen lopulla kyllä hakemaan kiinni ihan niin, että muututaan kasvukaupungiksi vielä. Nytkin jo me huomattavasti Tilastokeskuksen ennusteita paremmin, se 2040-ennuste, niin huomattavasti sitä paremmin jo suoriudutaan ja viimeiset pari vuotta on näin ollut. Se itse pihvi nimenomaan liittyen tuohon, niin meikäläisen homma, mulle maksetaan siitä kallista palkkaa, että mä olen se, joka luotan tähän hommaan ja pistän muutkin porukat luottamaan. Ei mulla ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö tämä homma onnistu. Se liittyy myöskin siihen, että meillä on liian vähän Suomessa ymmärrystä, että me ollaan rakentamassa tässä aivan meidän timantin, Pori Energian osaomistaman Suomen Hyötytuuli Oy:n kautta historian ensimmäistä todellista ison mittakaavan merituulipuistoa tuohon Tahkoluodon edustalle, jonka operaation budjetti on 1,3 miljardia euroa. Se on ainoa luvitettu tämän mittaluokan homma, mitä nyt ollaan. Me ollaan tämän puhtaan energian todellinen näyteikkuna. Tuossa on toisaalta nurkan takana Eurajoki, Teollisuuden Voiman upea ydinvoimalaitospuisto Eurajoella. Niin siihen lisätään meillä yhden ydinvoimalaitoksen kokoinen offshore-merituulipuisto, niin meidän pitää kyllä nähdä nämä tämän mittaluokan strategiset liikkeet ja ketju sieltä rakentaa meidän arkeen ja meidän teolliseen kasvuun, ja sitten myöskin palvelualan kasvuun ja kysyntään. Mutta kyllä sitä pitää myöskin ruveta keskustelemaan enemmän ihmisten kanssa, että me saadaan tästä laajempi yhteinen ymmärrys. Vasta sen jälkeen tapahtuu se ilmiö, että mindset rupeaa muuttumaan, sitten meidän koko tämä genre, ammattikorkeakoulu, toisen asteen oppilaitokset ja yliopistokeskus, siihen liittyvä, että me osataan olla kiinnostavia. Sitten se muuttuu siihen, että me ymmärretään, että hei, meillä on Suomen vanhin suomenkielinen teatteri, meillä on Sinfonietta, meillä on Kivi-Pori, meillä on ihan valtava kulttuurielämä tapahtumineen. Me ollaan kuitenkin Suomen tapahtumakaupunki numero yksi, Jazzin, Suomi-Areenan kannalta. Tämä käännös sitten, mikä tapahtuu korvien välissä, niin se tapahtuu sitten, kun näitä isoja, ensimmäisiä asioita oikeasti tehdään. Mä tavallaan itse elän jo vähän etupeltoon sitä positiivista käännettä. Sitten mä myös samaan aikaan luotan, että muu porukka näkee sen ehkä esimerkiksi kolmen, neljän vuoden aikajänteellä viimeistään. Sitten kolmen, neljän vuoden päästä tajutaan, että hei, mitäs sitten, jos nyt ei oltaisikaan uskottu siihen tulevaisuuteen. Tämä on ehkä semmoinen asia, mitä tässä aina, mulle läheiset ihmiset sanoo, että mä olen semmoinen sitku-ihminen, että ikinä ei ole tyytyväinen tähän hetkeen ja aina eletään tulevaisuudessa, mutta mä olen oppinut sen näissä kaupunginjohtajan hommissa, että se on ainoa vaihtoehto. Nähdä itse, elää siellä tulevaisuudessa, totta kai jalat maassa, mutta sen verran, että on aivan kristallinkirkas näkökulma, mikä se tilanne on muutaman vuoden päästä, jotta voi nyt olla vähän veturin roolissa ja ainakin luoda itselleen uskoa siihen tekemiseen.

ARJA: Sun pitää siis virankin puolesta olla aika toiveikas. Sä viittasit tuossa vähän opiskelijoihin ja nuoriin, niin ehkä kaikki ei ole kauhean toiveikkaita, ja sä olet nuorena edennyt hyvin pitkälle, niin mitä sä haluaisit sanoa tai millä sä haluaisit luoda nuorille sellaista mahdollisuutta vaikuttaa, että he myös uskoisi siihen, että heistäkin voi tulla sellaisia ”lauri innoja”, jotka pystyvät vaikuttamaan asioihin?

LAURI: Kaveria ei jätetä. Ei siinä ole mitään muuta. Siis se on hyvin yksinkertaista, että niin kuin sanottu, että mä sillä tavalla mukamas jonkun mielestä, tämä vaikuttaa, termikin on vähän semmoinen jo, mitä mä vierastan ehkä itse, mutta kyllä se kaikki on kuitenkin, mähän olen kuitenkin kaveriporukoissa ollut ihan tavallinen koheli jannu, ja sitten tietysti armeijassa pärjännyt, kun on porukassa saanut aina auttaa kavereita ja sitä kautta ehkä johonkin johtaja-asemaan mukamas noussut ja muuta. Kyllä se, mitä nykynuorille haluaisi sanoa, on se, että sosiaalista kanssakäymistä. Olkaa kavereitten kanssa, käykää se koulu ja tämmöisiä ihan siihen perusiloisuuteen liittyviä juttuja. Joku viisas sanoi tuossa hetki sitten, että meidän koulujärjestelmän tehtävänä on auttaa nuorta löytämään paikkansa tässä yhteiskunnassa, ja kuitenkin se on semmoinen kasvutarina aina varmasti itse kullekin. Ei tarvitse kurkottaa aina maailman korkeimmalle, mutta se, että löytäisi tasapainoisen sosiaalisen paikkansa tässä yhteiskunnassa, niin kyllä se on se juttu. Sitten sieltä tulee vaikka mitä, siis kukaan ei tiedä, että kun sä menet katsomaan Pesäkarhujen pesismatsia joku ilta tässä, niin sä saatat sieltä löytää jonkun työpaikan. Joku tulee kysymään, että hei, tuletko sä tuuraamaan meille. Mun oma poika meni nyt Kaarinaan jotain kurkkuja leikkaamaan kuulemma viime viikolla. Mä nyt olin vähän sitä ajatusta vastaan, tai lajittelemaan ilmeisesti, koska hänen pitää ylioppilaskirjoituksiin valmistautua. Mutta sekin oli taas jossain paikassa X, joku kysyy, että tuletko sä tekemään tämmöisiä tuurihommia, ja sitten kun hän aina menee kaikkiin hommiin, kun pyydetään. Vähän isäänsä tulee ilmeisesti. Niin sitten tavallaan, se vaan liittyy siihen, että ihmiset lähtee ulos kodeistaan, kopeistaan. Se on mun mielestä nuorien suurin juttu, että on se mikä tahansa tapahtuma, matalan kynnyksen juttu, niin menkää sinne, missä on muita ihmisiä. Sieltä se kaikki lähtee. Jos jää yksin kotiin, niin menee vaikeaksi touhu. Tämä on oikeastaan mun kaikista tärkein viesti nuorille ihmisille, että lähtekää pois kotoanne, käykää jossain, missä on muita ihmisiä. Ei siellä tarvitse loistaa joka paikassa, mutta tärkeintä olisi lähteä käymään jossain.

ERKKA: Positiivisuus on jo mainittu, mutta millainen johtaja sä muuten koet olevasi?

LAURI: Mä yritän olla, sen mä tiedän, että mä olen helposti lähestyttävä, ja mä en räyhää [naurahtaa]. Mulle maksetaan siitä, että mun ei tarvitse huutaa muille eikä olla kiukkuinen töissä. Mä voin sitten vaikka juosta metsään, tai tänä aamuna Kirvatsiin juoksin pitkät pätkät, niin mä saan siellä sitä happea ja nautin luonnosta ja muuta vastaavaa. Ei mun tarvitse mennä sitten tuonne kaupungintalolle. Varmaan sitä sietokykyä on loputtomiin, että se on varmaan se tietty lupaus, minkä mä organisaatiolle annan. Sitten se taas, että koettaa olla omasta mielestään johdonmukainen, määrätietoinen, suunnitelmallinen. Mä tykkään prosesseista, varmaan kaikki nuo, kun nytkin on työllisyyden alueeseen liittyen, niin että on päivämäärät, viedään se juna eteenpäin, ja sitten mä tiedän sen, ja sen verran kuitenkin ollut tässä eri organisaatioiden johdossa, niin tiedän sen, että välillä oma homma on pitää se, miten sanotaan, keeping on the track, pitää raiteilla se juttu. Ettei anneta liikaa rönsytä, koska sitten, kun se rupeaa rönsyilemään, silloin ne hommat leviää käsiin. Semmoisissa asioissa ehkä kokemuksen kautta tietää, että siinä on jotain järkeä, mutta sitten taas tällä hetkellä on niin valtava kiire. Mä tunnistan varmaan, onkohan tämä nyt semmoinen vuoden kaari, mitä mä nyt elän tämmöistä superkiirettä. Niin siinä johdonmukaisuus on tosi koetuksella aina, ja pitää olla itsekritiikkiä siinä mukana. Välillä pitää myöntää itsellensäkin perjantai-iltana, että voi vitsi, tällä viikolla mä olen mokannut tuon, tuon ja tuon, ja mulla on liian vähän aikaa tuolle, tuolle ja tuolle asialle, ja ennen kaikkea henkilöille. Se on ehkä se, mikä nyt varmaan tässä Porin kaupunginjohtajuuden alkuaikana on isoin haaste, että ei hukkaa johdonmukaisuutta siihen satojen, satojen menojen kiireeseen. Johtajan pitää kyllä olla riittävän itsekriittinen siinä, että vaikka mitä sanotaan, niin kyllä se on itsereflektio tai semmoinen, että jos se homma rupeaa nousemaan päähän tai ei tajua sitä, että pitää tehdä paremmin ja paremmin. Vaikka ei tässä mitään koneita olla, niin se on siinä johtajuudessa kyllä tosi tärkeätä. Mutta uskon myös siihen, että kaikki alaiset on niin fiksuja ihmisiä, ne on huippujohtajia sinänsä jo tyyppeinä, että ne myös osaa olla mua kohtaan armollisia ja näkee sen, että niitä virheitä, mitä itse tekee, niin ne pystyy taas paikkailemaan. Sekin kuuluu tähän hommaan, että on ympärillä niin hienoja ihmisiä, että nekin aina varmaan korjaa niitä lipsahduksia, mitä itselle tapahtuu vaan sen ylikireän aikataulun takia.

ARJA: Kerroitkin tuossa, että lenkkeilet. Se on varmaan yksi palautumisen muoto tämän kaiken kiireen keskellä, mutta tietysti meitä myös kiinnostaa, että luetko kirjoja?

LAURI: Joo, luen kirjoja. Vähän täsmäkohtaisesti. Tuossa oli puhettakin, että meidän isä antaa mulle luettavaksi kirjoja jonkin verran. Nyt mä olen reflektoinut tässä jotain Afganistanin juttuja parinkymmenen vuoden taakse ja näin poispäin, ja mä olen huomannut, kun nyt sieltä tulee selvityksiä, tulee Obama’s War -nimisiä kirjoja, Obaman muutkin kirjat on ollut aika huikeita. Sitten tulee tämmöisiä, nyt mulla on se Salaiset operaatiot Afganistanissa -niminen teos. Se on sen toimittajan, tuon, oliko Timesin toimittajan tekemä. Joo, ja sitten nyt on ehkä vähän turhankin synkkiä kirjoja menossa. Tämä on tämä, vielä, tämä... Mä hukkaan nimen, meidän huipputoimittaja, joka teki tästä Aleksista, joka on tuolla Ukrainassa ollut. Sanos nyt, meidän...

ARJA: Onko se Tuomas Kyrö?

LAURI: Kyrön kirja. Sekin on tuossa nyt työn alla, mutta se on vähän turhan synkkäkin ehkä tietyssä mielessä. Mutta joo, mulla on aina pätkittäin tiettyjä teemoja käy läpi. Liian ehkä vakavaa ja liian töihinkin liittyviä juttuja. Toisaalta sitten jonkin verran, esimerkiksi viime syksynä tähän Porin kaupunginjohtajan hakuprosessiin liittyen, oli vähän poliittistakin lähihistoriaa, erilaisia teemoja. Sitten oli se hetki, kun nähtiin jo pari vuotta sitten tämä Putinin tilanteen, Venäjän todellinen kriisiytyminen, niin silloin tuli käytyä erilaisissa turvallisuuspoliittisissa keskustelutilaisuuksissa, niin tosi paljon kahlasin sitä Venäjän viimeisen 15 vuoden historian kehitystä ja tavallaan sitä peilaamista aina sinne Laatokan Karjalaan, ja kun viikingit on ollut oikeasti vanhaa Venäjää perustamassa. Sitä Venäjän historiaakin ehkä siinä tuli kaksi, kolme vuotta sitten jotenkin yritettyä ymmärtää vähän aiempaa paremmin. Tykkään kirjoista, mutta ei mulla mitään aikaa nyt hirveästi ole. Lehtiä mä luen ja lehdistä ehkä Suomen Kuvalehti on mulle sillä lailla tärkeä. Toki Hesari, Satakunnan Kansa, Turkkarikin, mulla on vielä jopa appikin, että mä katson ne nosteet. Ja lehtiähän pitää lukea ihmisen. Aiemmin, jos oli viestintäpuolen töissä, niin se oli se tietty lehtipaketti Suomessa, mitä piti seurata päivittäin. Siitä ehkä Jyrki Iivonen, puolustusministeriön aikainen viestintäjohtaja aina opetti mua ja monet kenraalitkin on mua siinä opettanut, että mitä pitää lukea ja poimia lehdistä päivittäin. Mutta jotenkin Suomen Kuvalehteä mä olen kuitenkin tykännyt katsoa, ja siellä aina joskus tulee niitä vähän syvempiä, pidempiä artikkeleita, millä on selkeä relevanssi esimerkiksi meidän työntekoon. Yksi tuossa taannoin oli semmoinen, että kun mä en ollut kerennyt, mä olin käynyt TEMissä neuvottelussa, mutta mä en ollut kerennyt perehtymään kunnolla siihen meidän merituulivoiman rakentamiseen liittyvään dilemmaan, sen talousvyöhykkeen ratkaisuiden, verotuksen perusteella, niin sitten mä vaan rojahdin yksi päivä sänkyyn ja otin Suomen Kuvalehden eteen. Yllättäen täydellinen artikkeli siitä, miten tämä talousvyöhykkeitten verotus, luvitus ja hankeratkaisut on tällä hetkellä pohdinnan alla Suomessa. Kappas vaan, sekin oli sitten siinä. Joku kuvittelee, että mistä se jätkä voi nämä tietää, mutta sattumalta vaan tuli se Suomen Kuvalehden artikkeli siinä kohtaa vastaan. Jotenkin sen verran tietää, että kun mä olen kerran lukenut jonkun asian, niin mä kyllä muistan sen hetken aikaa ihan hyvin. Lukeminen on tärkeätä.

ERKKA: Lukeminen kannattaa aina.

LAURI: Joo.

ERKKA: Onko sulla jotain semmoisia kirjoja jäänyt mieleen, mitä sä voisit suositella kuulijoille?

LAURI: On varmaan. Se on jotenkin niin kornia, kun aina kun tuo kysymys tulee, niin sitten on hirveä paniikki. Mä en tiedä, mikä siinä on, tämä on ihan naurettavaa tässä tilanteessa, kun tämä liittyy Venäjäänkin väärällä tavalla, mutta ehkä sitten kuitenkin oikealla tavalla. Siis tuo, mä en ikinä unohda Rikosta ja rangaistusta, kuitenkin, eikö se ole Dostojevski, vai mikä se oli. Niin, kun siinä on se tarina, kun ihminen joutuu oikeasti puntaroimaan läpikotaisin, että mitä sä teet, en tee. Niin varsinkin nyt, kun tässä tulee jossain kohtaa, no, ensinnäkin, niin kamalaa kuin tämä Venäjän tilanne tällä hetkellä on, niin pakkohan meidän on sitä kuitenkin jonkun ymmärtää, vaikka siinä on hirveän vahva vihaleimauskin tällä hetkellä. Sitten jossain kohtaa meidän on jollain aikajänteellä taas pakko yrittää ymmärtääkin tätä. Niin se pelkkä, on kauppasaartojutut ja on rangaistukset, on kansainvälinen oikeus ja kansainvälinen lainsäädäntö. On syyt hylkiä ja on syytä olla noin, mutta sitten taas se syvä ymmärrys, jos ei sitä rakenneta, niin taas sekin on ongelmallista. Se ehkä liittyy siihen, mutta, en tiedä sitten, joku... No, se tuli nyt vaan mieleen tässä, kun yhtäkkiä jostain, en tiedä mistä se vaan tuli.

[musiikkia]

ARJA: Kiitoksia tästä haastattelusta.

ERKKA: Kiitos, Lauri.

LAURI: Kiitoksia.

JARKKO: Kuuntelit juuri Porin kirjaston Kuinka minusta tuli vaikuttaja -podcastia. Jos pidit kuulemastasi, tykkää, jaa, laita seurantaan ja kommentoi. Anna meille myös palautetta. Kerro, mitä pidit tai mistä aiheesta sinä haluaisit kuulla tulevaisuudessa.