[vauhdikasta musiikkia, vaimenee taustalle]

Tiina Tommila: Tervetuloa seuraamaan Porin kaupunginkirjaston Kuinka minusta tuli vaikuttaja -podcastia. Podcastissa haastatellaan Satakunnan alueella toimivia tai Satakunnan seudulta kotoisin olevia vaikuttajia yhteiskunnan eri osa-alueilta. Haastattelijoina tänään toimivat Tiina Tommila ja Minna Siikilä-Laitila. Tänään keskustelemme viihteestä ja sosiaalisesta mediasta. Vieraanamme on YouTubestakin tuttu koomikko Gen Takagi. Tervetuloa Gen.

[musiikki vaimenee]

Gen Takagi: Moi. Tervetuloa. Kiitos, kun kutsuitte. [naurahtaa] Anteeksi mä sanoin vahingossa. Mä oon Gen Takagi, Suomessa Porissa asuva japanilainen koomikko. Hauska tutustua.

Tiina: Ihanaa, kun pääsit mukaan.

Gen: Kiitos kun kutsuitte.

Minna Siikilä-Laitila: Gen, esittelisitkö itsesi lyhyesti?

Gen: Joo. Nimeni on Gen Takagi. Ja kuten äsken sanoin, olen Porissa asuva japanilainen koomikko. Olen 33-vuotias. Ja itse asiassa mulla on semmoinen taiteilijanimi, Korkealinna. Mun sukunimi Takagi tarkoittaa suomeksi korkealinna, joten olen käyttänyt sitäkin nimeä. Mutta silti monet kutsuvat minua Geniksi. Semmoinen.

Tiina: Haluaisitko kertoa hieman taustastasi, että mistä sä olet kotoisin Japanista ja miten olet päätynyt Poriin?

Gen: Olen syntynyt Japanissa Sendaissa, joka on Japanin koillisalueen kaupunki, joka muistuttaa vähän Suomea. Sendaissa talvella sataa lunta ja on pimeää. Ja sendailaiset ovat yhtä hiljaisia kuin suomalaiset [pieni naurahdus], eikä sen vuoksi minulle Suomeen sopeutuminen ole niin vaikeaa. Ja lapsena mä muutin perheeni kanssa Sendaista, elikkäs koillisalueelta, Tokioon pääkaupunkiin. Ja asuin pitkän aikaa Tokiossa. Ja olen kasvanut pitkä aika Tokiossa. Ja mä muutin Japanista Suomeen vuonna 2020 heinäkuussa, elikkäs just kolme vuotta sitten mä muutin Japanista Suomeen. Ja siitä, miksi mä muutin Japanista Suomeen, isoja syitä muuttaa Suomeen on kaksi. Ensimmäinen on aivan tavallinen juttu, elikkäs mun vaimoni on suomalainen. Elikkäs kun mä olin Japanissa mä tapasin erään suomalaisen naisen kanssa sattumalta Tinderin kautta. Silloin hän oli vaihto-opiskelijana opiskelemassa japanin kieltä. Ja niin me aloimme seurustella. Ja sitten sen jälkeen, kun hänen vaihto-opiskelu loppui, hän palasi Suomeen. Joten siitä asti meidän etäsuhde alkoi. Se oli tietenkin ensimmäinen syy muuttaa Suomeen. Ja toinen on vähän erilainen kuin äsken. Mä halusin toteuttaa unelmani Suomessa, mulla oli unelma. Semmoinen unelma, että... Niin, ensin mun pitää selittää tästä. Pienestä pitäen mä olen tykännyt komediasta, japanilaisista koomikoista. Mä tykkään tosi paljon komediasta. Ja lapsesta asti olen tehnyt netissä paljon komediasisältöä, kuten tämmöisen podcastin kaltaisia komediaohjelmiakin mä olen tehnyt todella pitkä aika. Niin joo, olin tehnyt paljon komediasisältöjä. Ja sen jälkeen, kun tapasin vaimoni kanssa, joka oli silloin tyttöystäväni, mä kävin ekaa kertaa vuonna 2016 joulukuussa Suomessa. Ja sitten sen jälkeen, kun palasin Tokioon, mä tein semmoisen videon, jossa kerroin Suomesta, mun mielipiteistäni Suomea kohtaan. Ja se oli tietenkin tarkoitettu japanilaisille seuraajilleni. Mutta silti vaimoni antoi minulle semmoisen neuvon, että mun kannattaa lisätä tekstitykset siihen videoon, englanninkieliset ja suomenkieliset tekstit. Ja hänen ansiosta se tehtiin. Ja sen jälkeen, kun mä lisäsin tekstitykset videoon, äkkiä yllättäen todella paljon suomalaisia tuli mun kanavalleni. Se oli todella yllättävä. Ja silloin mä huomasin, että kertaakaan en ollut ajatellut, että mun yleisö pitäisi olla japanilainen. En ajatellut niin. Kuka tahansa käy mun asiakkaaksi, mun faniksi. Silloin päätin, että okei, nyt minun pitää tulla Suomessa koomikoksi. Joten niiden syiden vuoksi mä päätin, että minä tulen Suomeen. Ja silloin mä aloin opiskella suomen kieltä, vuonna 2017. Ja sitten kolmen vuoden kuluttua, sen jälkeen, kun mun vaimoni valmistui yliopistosta, mä tulin Suomeen ja menimme naimisiin. Ja ensin me asuttiin Tampereella kaksi vuotta, koska silloin vaimoni asui Tampereella. Mutta sitten viime vuonna, kahden vuoden kuluttua, viime vuonna me tultiin Poriin sen takia, että vaimoni sai Porissa uuden työn, joka on hänelle tärkeä. Joten me muutettiin Tampereelta Poriin. Ja itse asiassa Pori on vaimoni kotikaupunki, hän on kotoisin Porin alueelta. Joten [pieni naurahdus] loppujen lopuksi me tultiin hänen kotikaupunkiin.

Tiina: Vähän niin kuin ympyrä sulkeutui niin sanotusti.

Gen: [naurahtaa] Niin. Porista lähtee, sitten Poriin.

Tiina: Niinpä. Aika inspiroiva tarina jollain tapaa mielestäni. Se, että sulla on ollut tällainen unelma, että tekee komiikkaa ja komediaa, ja nyt sitten teet sitä Suomessa japanilaisena. Ihan mahtavaa. No miten sun japanilaiset läheisesi suhtautuu siihen, että sä asut täällä Porissa?

Gen: Porissa [naurahtaa].

Tiina: Niin, Suomessa ylipäätään.

Gen: Suomessa [naurahtaa].

Tiina: [naurahtaa] Ei ehkä niinkään Porissa, se ei ehkä ole niin järkyttävää, mutta onko Suomi?

Gen: (Tietty mieli on olemassa) [epäselvää].

Tiina: Niin.

Gen: Niin, minusta heillä on tosi kova ikävä minua kohtaan tietenkin, koska Suomi ja Japani on vähän kaukana. Etten voi käydä usein helposti Japanissa. Joten näissä kolmessa vuodessa mä kävin vain kerran Japanissa. Joten tietenkin heillä on ikävä minua kovasti varmasti. Mutta silti, onneksi nyt mulla on, kuten äsken sanoin, konkreettinen unelma ja maali ja haaveeni, jotka haluan toteuttaa Suomessa. Joten he kannustavat minua ja tukevat minua kaukana Japanissa. Ja onneksi ehkä ensi vuonna äitini saattaa tulla Suomeen ekaa kertaa.

Tiina: He eivät siis ole käyneet vielä koskaan?

Gen: Joo, valitettavasti ei. Koska heillä on vähän kiire ja...

Tiina: Hyvin ymmärrettävää, kyllä. Mutta luulen, että hekin voivat pitää kyllä Suomesta.

Gen: Niin. [pieni naurahdus] Tietenkin.

Tiina: Suomi ja Japani on ehkä vähän, niissä on, onko niissä jotain samaa?

Gen: Joo, mun mielestäni Suomen ja Japanin välissä on paljon samanlaisia kulttuureja. Ja etenkin sekä japanilaiset että suomalaiset ovat luonteeltaan samanlaisia. Esimerkiksi monet ovat keskimäärin hiljaisia ja ujoja, sama tilanne on Japanissakin. Esimerkiksi japanilaisetkin ovat luonteeltaan hiljaisia. Ja me molemmat ihmiset noudattavat sääntöjä, yhteiskunnan sääntöjä tosi hyvin. Se on myös samanlainen kulttuuri. Joo, joten mä mielestäni, kuten äsken sanoin, Suomeen sopeutuminen on japanilaisille vähän helpompaa kuin muihin ulkomaalaisiin verrattuna. Niin, jos tykkää pimeästä säästä [naurahduksia] ja niin. Mutta ei se haittaa, koska olen kotoisin koillisalueelta.

Tiina: Aivan.

Minna: Tässä tätä sivuttiinkin jo, elikkä tosiaan YouTubessa ja TikTokissa kommentoit paljon Suomen ja Japanin eroja. Ja kuitenkin toisaalta japanilaisen on Suomeen melko helppo myös sopeutuakin. Niin mietin sitä, että kuinka paljon on näitä eroja sitten näillä kulttuureilla? Edward D. Hall on luokitellut maat aikoinaan kahteen ryhmään sen mukaan, miten suorasti tai epäsuorasti viestejä välitetään. Ja siinä Japani on esimerkkinä niin sanotusta korkean kontekstin kulttuurista, jossa paljon jää sinne rivien väliin. Ja sitten taas Suomi, no jotkut pitää sitä matalan ja korkean kontekstin tällaisena ehkä risteytyksenä. Jotkut laittaa sen suoraan sitten matalan kontekstin kulttuuriksi. Siitä on vähän montaa mieltä. Mutta Japani on ainakin selkeästi sellainen hyvin monimerkityksellinen kulttuuriltaan, että kaikkea ei sanota suoraan ja aika paljon sellaista kuvailevaa kieltä käytetään asioista. Niin paljon jää sinne rivien väliin ja pinnan alle. Ja sitten taas vaikka saksalainen kulttuuri on matalan kontekstin kulttuuri, missä asiat sanotaan suoraan. Niin miten sä koet tämän, että millaisia eroja on Suomen ja Japanin välillä?

Gen: No niin, joo [pieni naurahdus]. Eroja. Niin, ennen mä tein semmoisia videoita, joissa kerroin kulttuurieroista, tein tosi paljon. Joo, on paljon pinnallisia eroja. Ja isoin ero on tietenkin työkulttuuri, varmaankin. Jos kysytään minulta, mikä olisi isoin kulttuurishokki, se on tietenkin työkulttuuriin liittyvä juttu. Esimerkiksi kun mä asuin Tampereella, mä kävin eräässä parturissa, ja kesällä se parturi-kampaaja otti noin kolme viikkoa kesälomaa. Mutta hän on yrittäjä tietenkin. Jos hän ottaa lomaa, hänen palkka laskee. Mutta siitä huolimatta hän valitsee sen kesäloman. Se on mulle yllättävä juttu. Ja tietenkin työntekijöillä on oikeus ottaa lomaa palkkojen kera. [pieni naurahdus] Niin se on, he... Joo tietenkin ymmärrän, että he ottavat lomaa. Mutta silti toisaalta yrittäjätkin Suomessa ottavat pitkää lomaa. Niin se oli minulle tosi yllättävä juttu. Koska kuten maailmalla hyvin tiedetään, että Japanissa on vähän raskasta työkulttuuria. Ja monet japanilaiset joutuvat helposti tekemään ylitöitä. Koska Japanissa on semmoinen tunnelma, että pitkän aikaa työskenteleminen on hyvä asenne. Suorituksesta huolimatta tärkein on asenne. Vaikka tietenkin viime aikoina semmoinen tunnelma on muuttunut. Joo, joten mielestäni isoin ero on siinä työkulttuurissa. Mutta samalla ajattelen, että jos sekä japanilaiset että suomalaiset työskentelevät yhdessä, siitä syntyy hyvä yhdistelmä. Koska japanilaiset ovat niin ahkeria, että Japanissa syntyy tosi nopeasti uusia tuotteita ja palveluja, kaikenlaisia aivan mielenkiintoisia palveluja. Joten kun mä käyn Japanissa, vaikka jos vuoden kuluttua kävisin Japanissa, silloin siinä muuttui tosi paljon. Tulee uusia buumeja ja asioita ja juttuja. Mutta kun taas toisaalta suomalaiset pitävät todella tärkeinä työn ja vapaa-ajan tasapainoa, jos tehdään yhdessä jotain hanketta, voitaisiin saada tasapuolisesti hyviä tuloksia molemmille.

Tiina: Kyllä. Luulen, että vähän erilaiset kulttuurit myös tasapainottaa toisiaan tässä asiassa. No mites sitten erot suomalaisessa ja japanilaisessa huumorissa?

Gen: Joo, tästä tulee pitkä juttu [naurahduksia], koska tavallaan olen asiantuntija tästä aiheesta. Ensin, saisinko mä kertoa tekniikkaan liittyvistä jutuista, komedian tekni-

Tiina: Totta kai.

Gen: Niin [pieni naurahdus]. Teknisesti sanoen mun mielestäni jokaisessa maassa on samanlaisia komediatekniikoita periaatteessa. Elikkäs melkein jokaisessa maassa on samanlaiset ilmiöt. Koska sekä suomalaiset ja japanilaiset ovat ihmisiä. Me ollaan ihmiskunnan ihmisiä, kaikki ovat. Joten kun ihmiset yrittävät naurattaa muita ihmisiä, silloin jokaisessa maassa käytetään samanlaisia tekniikoita. Mutta silti ehkä teidänkin mielestä jokaisen maan komedia näyttää vähän erilaiselta. Minkä takia? Sen syy on mun mielestäni se, että se eroaa, mitkä niistä samoista tekniikoista enemmän kehittyi ja yleistyi. Esimerkiksi kuiva huumori on tietenkin vähän tuttu termi, komedian tuttu termi. Ja itse asiassa Japanissakin olen viime aikoina huomannut, että Japanissakin on kuivan huumorin kaltaisia ilmiöitä. Elikkäs sitä tekniikkaa moni japanilainenkin koomikko on käyttänyt ihan normaalisti. Mutta silti sille tekniikalle ja sille ilmiölle ei ole annettu nimeä. Elikkäs moni käyttää, mutta silti kukaan ei huomaa, se on kuiva huumori.

Tiina: Mielenkiintoista.

Gen: Niin.

Tiina: Että tavallaan sitä samaa ilmiötä ei ole nimetty oikeasti.

Gen: Joo. Kun taas toisaalta... Ja muuten, Japanissa komediatekniikat, tsukkomi on aika yleinen, tsukkomi on hauska reaktio ja hauska kommentti vitsiä kohtaan tai jotakuta kohtaa. Elikkäs reaktio. Ja tietenkin Suomessa tsukkomi on aivan tuntematon nimi. Kukaan ei tiedä sitä nimeä vielä. Mutta silti minä ajattelen, että Suomessakin on normaalisti tsukkomin kaltaisia ilmiöitä. Jotkut suomalaiset ja monet suomalaiset tekevät tsukkomitekniikkaa. Esimerkiksi Ylen suosittu ohjelma Sohvaperunat on mun mielestäni täysin tsukkomiohjelma, koska siinä ohjelmassa vakioesiintyjät sanovat hauskoja kommentteja joitain ohjelmia kohtaan, ”tää oli outoa” tai jotain. Ja ne kommentit naurattavat katsojia ja yleisöä. Sen takia se ohjelma on Suomessakin suosittu. Se se on, se on tsukkomi. Mutta silti sille tekniikalle ja ilmiölle ei ole annettu nimeä. Ja esimerkiksi, joo, tietääkseni Suomea edustava koomikko Spedekin ennen teki semmoisen sketsin, jonka nimi oli muistaakseni Naisen logiikka. Ja siinä sketsissä joku nainen sanoi jotain outoja juttuja, sitä kohtaan Spede kommentoi ja sanoi hauskaa kommenttia. Elikkäs joo, kuten äsken sanoin, jokaisessa maassa on samanlaisia tekniikoita komediassa, koska me ollaan kaikki ihmisiä. Me syödään ruokaa suun kautta kaikki. Kaikki ovat samanlaisia. Vaikka syötävät on vähän erilaisia. Mutta silti periaatteessa samanlaisia. Mutta toisaalta hauskaa on se, että esimerkiksi kun mä selitän tsukkomista suomalaisille, jotkut suomalaiset sanovat, että ei ole semmoista Suomessa, mikä se on. Mutta se on vähän outo juttu, koska se on teilläkin aivan tuttu juttu. Elikkäs mä halusin sanoa, että periaatteessa komediassa on samanlaisia tekniikoita jokaisessa maassa. Mutta silti on tietenkin paljon erilaisia pinnallisia asioita. Esimerkiksi, mä haluan kertoa tästä, Japanissa on semmoinen komediaesitysten formaatti, jonka nimi on manzai, jota ei ole Suomessa tietenkään. Se on pieni ero. [pieni naurahdus] Saisinko mä kertoa manzaista lyhyesti?

Tiina: Kerro toki. Kyllä.

Gen: Manzai on komediaesitysten formaatti samoin kuin sketsi ja stand up. Ne ovat teille todella tuttu juttu, sketsi ja stand up. Manzai on myös komediaesitysten formaatti ja muoto. Manzaissa esiintyy yleensä kahden hengen komediaduo, vaikka sitä voi esittää kolmen tai useamman hengen ryhmä. Ja he esittävät lavalla yleisön edessä, he seisovat mikin edessä ja he keskustelevat etukäteen keksittyjä hauskoja juttuja. Elikkäs manzaissakin on käsikirjoituksia samoin kuin sketseissä on. Ja he naurattavat yleisöä keskustelemalla hauskoista jutuista ja esittämällä sketsin kaltaisia esityksiä, kohtauksia. Semmoinen komediaesityksen muoto on nykyään Japanissa yleisin ja tavallisin. Se on myös ero. Mutta silti esimerkiksi Suomessa komediasarja Pulkkinen on ehkä tunnettu ja suosittu, silloin oli suosittu. Ja se nimikesketsi Pulkkinen mun mielestäni näyttää täysin manzailta. Se Pulkkinen sanoo jotain outoja asioita ja sitten sen naapuri Sauli reagoi häntä kohtaan, hänen sanomia asioita kohtaan, hän sanoo hauska reaktio. Jos he esiintyisi lavalla, mikin edessä seisoisivat ja naurattaisivat sillä keskustelulla, se on täysin manzai. Joten minä ajattelen, että vaikka se on nyt teille vähän tuntematon tyyli, mutta silti minä ajattelen, että se voi yleistyä. Samoin kuin Suomessa karaoke yleistyi tosi hyvin, japanilainen viihdemuoto.

Tiina: Hauska kuulla, että myös tuollaiset klassiset viihteen muodot, kuten Pulkkinen, on sulla niin hyvin hallussa. Ihan mahtavaa.

Gen: [naurahtaa] Niin, on opiskeltu niitäkin.

Tiina: Kyllä. No sitten haluaisin kysyä vielä sitä, että miten hyvä vitsi rakentuu?

Gen: Minä ajattelen, että komedian ja huumorin yksinkertaisin sääntö on se, että ensin luodaan jotain odotusta jostain tarinasta, sitten yritetään ylittää yleisön aavistukset siitä tarinasta. Esimerkiksi teilläkin on, tämä on tuttu juttu, esimerkiksi somessa näkyy paljon hassuja koira- ja kissavideoita. Niiden hauskuutta on se, että jotenkin koirien ja kissojen käytös näyttää ihmisten teolta. Silloin, jos ne olivat sopivasti odottamattomia, ihmiset nauravat niille. Esimerkiksi semmoinen kontrasti on tärkein. Yksinkertainen sääntö, tärkeä juttu. Elikkäs jos haluaa tehdä komediasisältöjä, silloin kannattaa miettiä, mitkä ovat hyvä ja hassu yhdistelmä ja miten yleisön aavistukset ylitetään. Niitä kannattaa miettiä. Esimerkiksi, tämmöinenkin varmaan hyvä esimerkki komediana, erittäin vakava mies hautajaisten puheessa joutuu pieraisemaan aivan kovasti itkien. Semmoinen kontrasti, vakava ja hassu, vakava tunnelma ja hassun tilanteen yhdistelmä, semmoisesta kontrastista syntyy, taitaa syntyä nauru. Vaikka en mä tiedä oliko äskeinen esimerkki hyvä [naurahduksia]. En mä tiedä. Joka tapauksessa se oli pelkkä esimerkki.

Minna: Mutta voiko yksi esimerkki tosta olla Monty Pythonin Ministry of Funny Walks, missä on tällainen hyvin virallinen ministeriö ja ollaan todella vakavia, mutta sitten todellakin siellä tutkitaan sitä, että miten voi hassuille kävelytyyleille apurahoja? Jos en nyt ihan väärin muista tätä konseptia, niin se voisi olla ehkä hyvä kontrastiesimerkki.

Gen: Niin, tosi hyvin sanottu. Ja haluan lisätä siihen tämmöisen mielipiteen. Se sketsi on täysin kuivan huumorin tyylinen sketsi sen takia, että ei selitetä, mikä on hauskaa. Joten katsojien pitää tutkia, mikä siinä on hauskuutta. Se tyyli.

Tiina: Toi pätee aika moneen Monty Pythoniin, että katsojan pitää itse keksiä, mikä siinä nyt oli se hauska.

Gen: Niin.

Tiina: Mutta toisaalta sekin on kyllä ihan loistavaa viihdettä.

Gen: Niin.

Tiina: No nyt vähän sivuttiinkin esimerkiksi hautajaisia. Mikä on semmoinen asia mielestäsi, millä ei vitsailla? Onko hautajaiset sellainen asia, ei ilmeisesti?

Gen: Hautajainen. Joo sopii, hautajainenkin sopii vitseihin, koska... Nii-in. Siitä helposti syntyy hauska kontrasti.

Tiina: Kyllä.

Gen: Mutta en tietenkään vitsaile epämiellyttävästä asiasta. Ja ajattelen, että kukaan ei saa pitää mitään vihapuhetta vitsinä.

Tiina: Totta.

Gen: Tietenkään. Mutta valitettavasti, se on harmi, että jotkut kääntävät huumorin ja komedian nimiä kiusaamisen tekosyyksi. Jotkut kiusaajatkin saattavat sanoa, että se oli vitsi tai jotain. Mutta se oli pelkkä kiusaus. Ja mielettömästi, todella hiton epämiellyttävä. Mutta niin, mun mielestäni huumorintaju on erittäin tärkeää nykyaikana. Koska ne eivät ole mitään hauskoja ja ollenkaan hyviä juttuja, mutta jotkut saattavat käyttää semmoisia sanoja. Mutta se on mun mielestäni mautonta.

Minna: No milloin päätit, että sinusta tulee koomikko? Mistä inspiraatio lähti ja koska?

Gen: Kuten äsken sanoin, pienestä pitäen mä olen tykännyt komediasta ja koomikoista. Ja lapsena mä halusin tulla semmoiseksi radiojuontajaksi tai koomikoksi, jolla on omia radio-ohjelmia. Joten nyt ehkä unelmani toteutui [pieni naurahdus] tässä tapauksessa. Joka tapauksessa mä olin tykännyt komediasta. Mutta silti Japanissa en yrittänyt tulla koomikoksi. Ja vuonna 2017 aloin tehdä videoita suomalaisille. Silloinkin mä sanoin, että olen tubettaja. Japanilainen tubettaja, joka tekee Suomeen liittyviä videoita. Mutta myöhemmin, parin vuoden kuluttua mä huomasin, että teknisesti sanoen kuka tahansa japanilainen voi tehdä samanlaisia videoita, joissa kertoo kulttuurieroista. Ja silloin mä huomasin semmoisen ja ajattelin, että mä haluan tehdä sitä, mitä vain minä voin tehdä. Mä haluan tehdä semmoisia videoita. Joten silloin kokeeksi mä tein sketsivideoita, koska mä olin tykännyt komediasta. Ja siitä tuli pieni, jonkin verran hitti, vaikka se video ei liittynyt ollenkaan Suomeen. Silloin päätin, että okei joo, tästä lähtien minä haluan tehdä videoita koomikkona eikä tubettajana. Ja itse asiassa en tykkää siitä nimikkeestä, tubettajasta. Tubettaja on vähän outo juttu. Koska esimerkiksi jos joku esiintyisi TV:ssä, onko hänen nimike teevaaja vai [pieni naurahdus]... Se on outoa. Tubettaja ei ole sopiva nimike. Esimerkiksi joku laulaja tekee YouTubessakin videoita. Minäkin koomikkona teen videoita YouTubessakin. Elikkäs tubettaja on vähän vanha nimike. Mutta se tarvittiin sen takia, että YouTube yleistyy. Sitä varten sitä nimikettä tarvittiin. Mutta joka tapauksessa siitä asti mä olen sanonut, että olen koomikko.

Tiina: Aivan. Ja YouTube on enemmänkin se väline ja se välityskanava?

Gen: Niin. Pelkkä työkalu se on.

Tiina: Just näin, kyllä. No sitten, ketä on lempikoomikkojasi täällä meillä Suomessa tai maailmalla? Ja miksi juuri he?

Gen: Olen katsonut tosi paljon suomalaisiakin komediaohjelmia. Esimerkiksi Suomea edustava komediaryhmä Kummeli on mun lemppari. Mä tykkään heistä sen takia, että heidän sketseissä on aivan tosi paljon konkreettisia vitsejä, jotka naurattavat katsojia kovaan ääneen. Melkein väkisin välillä [pieni naurahdus]. Peruukeilla ja hassuilla äänillä. Mutta silti siinä on tosi hyviä järjestelmiäkin ja paljon hokemiakin. Mä tykkään niistä. Ja kun taas toisaalta stand upissa mun mielestäni Niko Kivelä. Niko Kivelän tyyli on mun mielestäni japanilaisillekin tuttu tyyli. Itse asiassa Japanissa ei tiedetä melkein mitään stand upista. Japanissa ei tehdä stand upia. Vaikka on olemassa stand upin kaltainen samanlainen komediaesitysten muoto. Mutta silti ei tiedetä ollenkaan. Ja sen takia Nikon tyyli on meille tuttu, että Niko puhu stand upissa hänen kokemista hauskoista tositapahtumista. Hän kertoo semmoisista asioista. Ja Japanissakin on paljon koomikkoja, jotka puhuvat kokemistaan hauskoista tositapahtumista. Ja on olemassa semmoinenkin komediaohjelma, komediakilpailuohjelma, jossa koomikot kokoontuvat ja puhuvat vuorollaan omista hauskoista jutuista. Joten mun mielestäni Nikon tyyli on monelle japanilaiselle tuttu. Ja lisäksi tässä podcastissa mun pitää sanoa tästäkin, että suosittu radiojuontajaduo Viki ja Köpi on myös mulle lemppariduo. Etenkin porilaisen Köpin tyyli on tosi hauska. Kuten äsken sanoin tsukkomista, hänen tyyli on mun mielestään tsukkomia. Hän näyttää mulle tsukkomikoomikolta, koska hän reagoi esimerkiksi Vikiä kohtaan ja sanoo hauskoista kommenteista, jos Viki tekee jotain outoja juttuja. ”Se on outoa” tai jotain, kiivaasti ja aktiivisesti hän reagoi. Joten mun mielestäni porilaisille se äsken selittämäni manzain tyylikin on ehkä jonkin verran helppo ymmärtää.

Tiina: Kyllä. Ja Viki ja Köpi on ehkä todella hyvä esimerkki just manzaista.

Gen: Niin. Joo ja he näyttävät ihan duolta, vaikka he eivät ole virallinen, mutta he esiintyvät yhdessä monissa ohjelmissa.

Tiina: Juuri näin. Ja mielestäni Köpi on kyllä todella semmoinen, hän on hyvin läsnä hetkessä, niin kuin itsekin sanoit.

Gen: Joo.

Tiina: Kyllä. No sitten se toinen puoli eli tämä some, sosiaalinen media, ja muutenkin media. Niin millaisia on sun tärkeimmät somekanavat? Onko esimerkiksi YouTube ihan kärjessä? TikTokiakin teet.

Gen: Joo. Mulla on YouTuben, TikTokin, Instagramin ja Twitterin tilejä, neljä tiliä. Ja olen julkaissut niille kaikille samoja videoita. Ja etenkin niistä YouTube, TikTok ja Instagram ovat tärkeimpiä sen takia, että niissä voidaan julkaista semmoisia lyhyitä videoita, jotka automaattisesti suositellaan monille uusille katsojille. Joten ne ovat tärkeitä tilejä.

Tiina: Ymmärrän. Twitter ei ehkä ole ihan niin toimiva.

Gen: Joo.

Tiina: Mutta onko Twitter Japanissa sitten esimerkiksi?

Gen: Mun mielestäni Twitter on Japanissa suositumpi kuin Suomessa. Joo, jostain syystä. Koska se, nyt minä keksin, että siihen vaikuttaa se, että japaninkielisissä kanji-kirjaimissa on paljon merkityksiä. Elikkäs lyhyillä teksteillä voi ilmaista pitkiä tarkoituksia aakkosiin verrattuna.

Tiina: Ymmärrän, kyllä. Ehkä nämä visuaalisemmat kanavat on sitten just videoille kyllä ehkä parempi.

Minna: No sitten jos vielä mietitään tuota YouTubea, niin mitä kanavia itse seuraat siellä tai mitä voisit suositella?

Gen: No [pieni naurahdus] tietenkin olen seurannut paljon japanilaisten koomikkojen, komediaduojen kanaviakin. Kun taas toisaalta suomalaisiakin olen seurannut. Esimerkiksi Herbalistin kanavaa ja ZoneVD:n kanavaa. Koska he ovat tuttaviani, joten olen seurannut heidän kanaviakin. Suositella, no [pieni naurahdus] mikä... Joo, esimerkiksi teidän kannattaa katsoa mun kanavaa [pieni naurahdus], jossa on julkaistu manzaiesityksiä. Elikkäs mun kanavan katsominen antaa heillekin uusia havaintoja ja voi löytää myös yhtäläisyyksiäkin.

Minna: Joo. Sitten mä kysyisin vielä, että mitä neuvoja antaisit aloitteleville tubettajille? Aiheestahan on tietenkin Suomessa julkaistu myös kirjoja. Mutta mitä neuvoja sä antaisit?

Gen: No mun mielestäni tärkein on selventää, mitä haluaa tehdä tekemällä videoita ja mitä varten. Se on mun mielestäni tärkein juttu. Jos jonkun tykkäämän, pitämän aiheen kysyntä ei ole suuri, siitä huolimatta kannattaa tehdä tykkäämästä aiheesta ehdottomasti. Jos tykkää eläimistä, videoissakin kannattaa kertoa eläimistä tai esitellä eläinten hauskoista jutuista tai esittää oman lemmikkinsä. Ja kun taas toisaalta, jos tykkää kelloista, videoissa kannattaa esimerkiksi korjata vanhoja kelloja ja esitellä ja mikä on kellojen hyviä asioita. Se on tärkeintä. Ja mun mielestäni videoiden katselukerrat eivät ole niin tärkeitä ollenkaan. Kun taas toisaalta, jos sen tekijän tavoite olisi ansaita rahaa, jos se olisi semmoinen tavoite, silloin kannattaa tehdä tietenkin ajankohtaisista jutuista. Mutta silti ajattelen, että kuka tahansa voi tehdä semmoisia videoita. Jos joku ongelma ja joku tapahtuma tapahtui, silloin jos kertoo siitä asiasta, monet ovat kiinnostuneita siitä. Mutta silti se on mun mielestäni mautonta. Ei ole ollenkaan hauskaa. Mutta kun taas toisaalta, jos tekee videoita tykkäämästäni aiheesta, siinä on tosi hyvä intohimo.

Tiina: Kyllä, ne ovat aitoja.

Gen: Niin.

Tiina: No seuraava kysymys liittyykin vähän siihen rahaan ja toimeentuloon. Että millainen on koomikon asema sun mielestä suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä? Ja pystyykö sillä elättämään itsensä?

Gen: Minä ajattelen, että Suomessa on potentiaalia, että koomikkojen asema voi nousta enemmän korkeammalle tasolle. Tietenkin Suomessa on komediaohjelmia ja koomikkoja, mutta en ajattele, että se on yhtä suosittu kuin Japanissa. Esimerkiksi monet suomalaiset pitävät komediaa ja koomikkoja pelkkänä viihteenä. Kun taas toisaalta Japanissa näissä viime kahdessakymmenessä vuodessa komediasta on tullut tavallaan urheilu, jossa koomikot kisaavat omilla huumorintajuillaan ja mielikuvituksillaan. Elikä se on yhtä suosittu kuin Suomessa jääkiekko. Koska sen voitosta tai häviöstä monet ovat kiinnostuneet tosi paljon. Elikkäs Japanissa esimerkiksi joka vuosi pidetään tosi paljon komediakilpailuohjelmia ja niiden voittajista tulee tähti. Ja joo, elikkäs jos Suomessakin pidettäisiin semmoisia kilpailuohjelmia, moni saattaa ihailla heitä enemmän. Ja tietenkin nykyäänkin Suomessakin koomikot voivat elättää itsensä tekemällä keikkoja ja esiintymällä mediassa. Mutta silti se kysyntä ei ole mun mielestäni niin iso. Esimerkiksi Japanissa on semmoisia komediafirmoja, joihin kuuluu tosi paljon koomikkoja. Etenkin suurin komediafirma Yoshimoto, sillä on paljon omia komediateattereita, ja johon kuuluu Yoshimoton mukaan yli 6000 komediaryhmää. Ja heillä on omia komediateattereita ympäri Japania. Ja niissä teattereissa pidetään ympäri vuoden keikkoja. Ja menestyneet koomikot voivat ansaita vain esiintymällä niillä keikoilla. Tietenkin he myös esiintyvät TV-ohjelmissa ja mediassa. Ja jotkut jo tekevät elokuviakin, kirjoittavat kirjojakin, laulavat laulujakin. He tekevät kaikenlaista, jota he voivat tehdä. Joten jos Suomessakin kasvatettaisiin komedian kysyntää, koomikoiden ja yleisön ansiosta voimalla, Suomen komediasta tulee enemmän rikkaampi ja monipuolisempi. Elikkäs todella paljon, mun mielestäni isoa potentiaalia, mahdollisuuksia.

Minna: No joo, tähän liittyen, niin mikä olisi, jos täytyisi yksi nimetä, niin tähänastisen urasi hienoin saavutus?

Gen: Hienoin saavutus. Videoiden katselukertojen kannalta se on varmasti mun tekemäni komedialaulu, Perjantai-laulu. Varmaan tekin tiedätte tämän laulun. Pe-pe-perjantai. Vaikka tänään on maanantai itse asiassa [naurahduksia]. Voi voi, onpa harmi.

Tiina: Ei puhuta siitä sen enempää [naurahduksia].

Gen: Päinvastainen fiilis nyt meillä on.

Tiina: Kyllä.

Gen: Joo, se on varmasti hienoin saavutus tavallaan. Koska vaikka sen musiikkivideon julkaisin muistaakseni kolme vuotta sitten, mutta silti varmasti nykyäänkin joka perjantai lauletaan joka koulussa ja konttorilla. Ja itse asiassa minäkin välillä laulan sitä huomaamatta perjantaina [naurahtaa]. Siinä laulussa on semmoinen voima, että laulattaa ihmisiä. Elikkäs joo, se. Varmuuden vuoksi selitän siitä laulusta, että se on semmoinen laulu, jossa lauletaan helpoilla sanoituksilla pe-pe-perjantai, viikonloppu alkaa, pe-pe-perjantai [naurahtaa]. Aika helppo sanoitus. Mutta silti se laulu ilmaisee kaikkien suomalaisten hyvää perjantaifiilistä, joten kaikki joutuvat helposti laulamaan sitä laulua joka perjantai. Vaimonikin välillä laulaa [naurahtaa]. Lapset ja aikuisetkin laulavat. Ja itse asiassa sitä laulua toistettiin yhteensä kaikessa somessa yli 1,5 miljoonaa kertaa. Ja TikTokissa tehtiin yli 7000 videota, joiden taustamusiikki on Perjantai-laulu. Elikkäs siitä tuli aivan iso hitti.

Tiina: Se on valtavat katselumäärät ja valtavat muutenkin. Siis aivan uskomaton hitti. Kyllä, samaa mieltä. No sitten vielä haluaisin kysellä sun tulevaisuudensuunnitelmista? Mitä sulla on aikomuksina? Aiotko jäädä Poriin, millaisia suunnitelmia työrintamalla?

Gen: Okei. Joo, me varmasti asutaan pitkä aika Porissa, koska vaimoni saama uusi työ on hänelle tosi tärkeä vaihe. Joten me asutaan pitkä aika. Toistaiseksi ajattelen, että asun Porissa. Mä tykkään Porista, olen viihtynyt täällä [naurahtaa].

Tiina: Ihana kuulla. Hieno kuulla.

Gen: Ja kerron koomikon urastani. Mulla on semmoinen unelma, että haluan yhdistää Suomen ja Japanin komediaa yhteen tuomalla Japanista komediatyylejä pysyvästi Suomeen. Se on mun unelma. Ja mulla on nyt konkreettisia tavoitteita ja maaleja ja haaveita. Esimerkiksi yksi on semmoinen, että tulevaisuudessa mä haluan järjestää manzaikomediakilpailuohjelman, jonka nimi on [naurahtaa] SMK, Suomen Manzaikilpailu. Tietenkin, joka muistuttaa vähän UMK:ta, Uuden Musiikin Kilpailu. Ja siinä ohjelmassa esiintyy paljon suomalaisia komediaduoja ja ryhmiä. Ja he kilpailevat siinä ohjelmassa siitä, kuka heistä on hauskin.

Tiina: Jäämme aivan innolla odottamaan SMK:ta. Siis kuulostaa ihan mahtavalta.

Gen: Joo.

Tiina: Ja juuri tällaista mun mielestä tänne Suomeen ehkä komediakenttä kaipaakin kyllä.

Gen: Joo. Ja haluan järjestää myöhäisintään 7 vuoden kuluttua, elikkäs kun täytän 40 vuotta. Ja jos silloin pidettäisiin ekan kerran ja kerran vuodessa pidettäisiin, jatkettaisiin, niin kun SMK täyttää 20 vuotta, silloin mä olen 60-vuotias, voin jäädä eläkkeelle [naurahduksia]. Ja silloin ehkä Suomessa on paljon komediamanzaiduoja ja -ryhmiä. Mutta se ei ole ollenkaan mahdotonta, koska tietääkseni 90-luvulla stand up alkoi yleistyä Suomessa. Se oli silloin suomalaisillekin täysin tuntematon ja ei ollut niin tuttu tyyli. Mutta silti nykyään, kun katsotaan televisiota, siinä esiintyy juontajina paljon stand up -koomikoita. Ja monet ajattelevat normaalisti niin, että jos joku tekee komediasisältöjä, heidän kannattaa tehdä stand upiakin. Elikkäs se on normaali ajatus. Joten 20 tai 30 vuoden kuluttua Suomessa se on aivan tavallinen juttu. Se unelma. Ja sitä varten nykyään olen tehnyt netissä, somessa, niin manzaivideoita. Ja ehkä seuraava vaihe on se, että jotkut alkavat matkia manzaita. Mä kerään niitä videoita ja mä esittelen niitä videoita videoissani. Ja mä järjestän semmoisen turnauksen, jossa kisataan muiden suomalaisten tekemiä videoita. Ja sitten seuraavaksi haluan järjestää oikeita keikkoja ja oikeita manzaikilpailukeikkojakin. Ja sitten ehkä 7 vuoden kuluttua Ylellä voi katsoa [naurahtaa].

Tiina: Mahtava suunnitelma.

Gen: Niin.

Minna: Loistavaa. Ja vielä viimeisenä, kun nyt olemme täällä kirjastolla, niin tietenkin kysymme sinulta, että mitä luettavaa suosittelisit kuuntelijoille tai mitä olet itse viimeksi lukenut?

Gen: Joo. Kirjoitin kirjojen nimet ihan tässä. Ja mä suosittelen ihmisille, jotka ovat etsimässä omia unelmia ja maaleja ja haaveita, niin suosittelen kahden kirjailijan kaksi kirjaa. Eka on Stephen R. Coveyn kirja, jonka nimi on Tie menestykseen – 7 toimintatapaa henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen. Ja toinen on kirjailija Dale Carnegien kirja How to Stop Worrying and Start Living. Ne ovat tosi hyödyllisiä kirjoja. Siinä on tosi paljon konkreettisia neuvoja ja tehtäviä. Ja mun mielestäni, jos haluaa menestyä elämässään, tärkein on se, että löytää ja etsiä mitä haluaa tehdä, mitä varten. Elikkäs konkreettisia unelmia ja maaleja, ovat tärkeintä. Tässä on hyvä esimerkki siitä. Tämä on roomalaisen filosofi Senecan sana, mä haluan esitellä kaikille kuuntelijoille tämän sanan. ”Jos ei tiedä, mitä satamaa kohti on purjehtimassa, mikään tuuli ei ole suotuisa”.

Tiina: Hyvin sanottu.

Gen: Niin. Me ollaan meren keskellä ja mihin tahansa voi mennä. Ja on paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi jos joku opiskelee englantia, japania, viroa, jotain. Tai käy kuntosalilla. Elikkäs kaikki ovat pelkkiä tapoja, kaikki ovat työkaluja. Mutta tärkein on se, että mitä varten sinä teet sen. Mitä varten sinä teet YouTube-videoita. Mitä varten sinä luet kirjoja. Tietenkin se on hyvä, sopiva syy, että pelkästään on hauskaa. Sekin käy. Mutta joka tapauksessa se on tärkeintä elämässä, jos haluaa menestyä tai haluaa nauttia omasta elämästään. Koska nyt on yllättävän hauska, että esimerkiksi olen tehnyt manzaivideoita suomalaisille, vaikka se on täysin tuntematon heille. Mutta silti jotkut alkavat kirjoittaa ajan myötä, että vau, ymmärsin mikä on manzain hauskuutta. Ja huomasin boke ja tsukkomijärjestelmiä. Ja huomasin, että suomalaisessa komediassakin on tsukkomin kaltaisia ilmiöitä. Se yksi kommentti piristää tosi paljon minua.

Tiina: Täytyy sanoa, että annamme varmasti juuri tämän kommentin. Tämä on mullekin on ollut todella, ja varmasti myös Minnalle, todella...

Minna: Kyllä.

Tiina: ...valaisevaa sekä yleisesti komedian muodoista, mutta myös niistä samankaltaisuuksista, joita Japanissa ja Suomessa on.

Gen: Joo. Mutta tietenkin omien unelmien etsiminen on tosi vaikeaa itse asiassa. Vaikka unelma on aina lähellä, mutta kaikki katsoo aika kaukaa tai missä se unelmani on. Kaikki etsivät ja joutuvat helposti umpikujaan tai jotain. Mutta silti äsken esittelemäni kirjat auttavat semmoisia ihmisiä, jotka ovat juuri etsimässä mikä on oma tie. Tsemppiä.

Tiina: Mahtavaa kuulla ja tässä hyvät saatesanat myös kuulijoille.

[vauhdikasta musiikkia alkaa soimaan taustalla]

Minna: Ehdottomasti.

Tiina: Me kiitämme, Gen.

Gen: Kiitos, kun kutsuitte.

Tiina: Ja kiitos.

Minna: Kiitos oikein paljon, erittäin mielenkiintoinen haastattelu ja ihanaa jatkoa sulle.

Gen: Kiitos.

Miesääni: Kuuntelit juuri Porin kirjaston Kuinka minusta tuli vaikuttaja -podcastia. Jos pidit kuulemastasi, tykkää, jaa, laita seurantaan ja kommentoi. Anna meille myös palautetta. Kerro, mitä pidit tai mistä aiheesta sinä haluaisit kuulla tulevaisuudessa.

[musiikki vaimenee]